Dreamparkin arki
Noniin, aika kirjottaa taas asiaa pitkasta aikaa.
Nyt on tullut kuukausi Dreamparkissa tanssiryhman riveissa tayteen, ja alun innostuksen jalkeen on vauhti laantunut ja homma arkistunut.
Kun aluksi sain maistaa sita luksusta, etta mulle pidettiin melkein joka paiva omat kunnon treenit, nykyaan olen onnekas jos joku ehtii ja kehtaa nayttaa mulle lennossa ennen showta uuden tanssin nopeasti pari kertaa lapi.
Syy on aika paljon siina, etta tanssiryhma sai pestin Marriot-hotelliin (hieno hotelli Zamalekissa, jossa mm. Randa Kamel esiintyy) muutaman kerran viikossa, ja ton homman ollessa viela uusi siina on ollut sumplimista kylliksi Ibrahimille, enka ihmettele, ettei mun erikseen treenauttamiseen ole riittanyt aikaa.
(Niin, ja oisin makin menny hotelliin porukan mukana, mutku sinne vaadittaisiin ilmeisesti virallinen tyolupa niin...)
Itteani harmittaa sikali, etta olisin mielellani ekana parina viikkona keskittynyt takomaan kaikki tanssit selkarankaani niin, etta tyo menis sen jalkeen opintojen ohessa rutiinilla.
Noh, ei se mitaan, multa puuttuu viela pari tanssia, ja pari-kolme viimeksi opittua on viela vahan hakusessa. Koitan ennen esitysta jossain nurkassa sitten katella muodostelmia videolta ja kerrata askeleita itsekseni, tai nakittaa jonkun tanssitoverin kertaamaan mun kanssa. Tyoajan ulkopuolella en enaa paljon ehdi treenata, kun kayn yksityistunneilla (kirja- ja puhekielta) n. 5x2h viikossa, ja on kaikkea muutakin arkiaskareita hoidettavana. Ja taallahan saa jo pelkastaan paikasta toiseen siirtymiseen varata aina aikaa, varmuuden vuoksi.
Totuttelemista on ollut takalaisessa tavassa hoitaa kaikki aina viimetipassa. Joka kerta kulloisenkin naytoksen ohjelma selviaa 10-15 min. ennen sen alkua. Seinalle ilmestyy lista, joka on pidempi kuin oikeasti toteutuva esitys, ja sen listan jarjestyksessa sitten mennaan siiihen asti, kunnes joku pomo paattaa etta nyt esitys loppuu. Ja sen, mita mihinkin tanssiin puetaan paalle, saa tietaa yleensa vasta edellisen tanssin jalkeen pukkarissa (meidan ryhman tanssien valissa on 1-2 kpl muiden ryhmien tansseja). Ja mulla ei tietysti oo edes kaikkia pukineita omassa naulakossani, vaan lennossa tanssien valissa mun pitaa ottaa meidan tyttojen "pomolta" (toinen ryhman solisteista) selvaa 1.mita puetaan 2.kuka on lepovuorossa eli kenen rynttyita lainaan 3.pukea ja fiksailla sen lepuuttajan kuteet mun kokoisiksi hakaneuloilla, jos liian isot.
Ja kun lantiohuivin nopeastikiinnittamistekniikka ei oo ihan viela lihasmuistissa, mulle on pari kertaa kaynyt niin, etta olen vienyt koko shown nolosti valuvine huiveineni, kun en oo saanu sita tanssin vauhdissa korjattua paikalleen hataisista yrityksista huolimatta, enka ole kehdannut rynnata lavalta uloskaan. Ja taalla joku tommonen huivin valuminen tms. on tavallaan nolompaa ku Suomessa.. En oikeastaan ihan ole karryilla siita, missa tarkaalleen menee rajat ja mista on kyse, mutta tietyt pukeutumiseen liittyvat jutut mitka meilla ois ihan normaaleja on taalla havettavia. Esim. kerran kun yliopiston pihalla, siis julkisella paikalla, aloin pukea pitkahihaista paitaa lyhythihaisen paalle, sain osakseni aikamoista vislailua. Ja tuolla duunissa kerran erehdyin menemaan -peittava mutta ihonmyotainen- tanssipuku paalla, mutta ilman lantiovyota pukkaritilojen kaytavalle (siis ulos tyttojen pukkarista alueelle, jossa oli myos miehia, vaikkakin tanssivia miehia, jotka on tottuneet nakemaan ihonmyotaisiin pukeutuvia tyttoja tyon puolesta ), tytot sano et ala tee sita toiste.
Pahin kerta oli se, kun mulle paatettiin yhtakkia syottaa kaks uutta koreografiaa kerralla. Ja niiden opettamistahan ei tietysti voinut aloittaa heti toihin tultua kun odotteluaikaa showhun ois ollu 1-2h, vaan vasta n. puol tuntia ennen esitysta.
Siina sit koitin marssia niita muutamaan kertaan lapi perassa matkien jossain naistenvessan nurkassa ja sit mulle sanottiin, etta sa sit tanssit tan tanaan ja koitettiin selittaa missa mun paikka on milloinkin muodostelmassa.
Kun uuden tanssin aika tuli, sain tietysti taas tietaa vasta ihan viime tipassa mita puetaan paalle ja kenen vaatteita lainaan , ja lantiovyon kiinnitin jotenkuten ennen kuin juoksin muiden kanssa lavalle. Tulos oli surkuhupaisa:
Ravasin muiden tyttojen perassa raivostuttavasti tunkien milloin mihinkin valiin mihin en oikeasti kuulunut, koittaen samalla matkia askeleita perassa ja kiskoa lantiovyota ylos. Ja myonnan, etta hymyilyn yrittaminen oli sekin siina sivussa kovan tyon takana, kun en tiennyt itkeako vai nauraa ja toivoin vain koko sydamestani biisin loppuvan mahdollisimman nopeasti! Onneks se toinen tanssi oli listan loppupaassa, eika ehtinyt toteutua..
Olen myos loytanyt itseni tyttojen pukkarista taysin uudesta tilanteesta: suurimman osan aikaa en ymmarra tanssijatartoverittarianani ollenkaan!
Aanta niilla riittaa kylla, ja rutkasti roimia vitseja ja slangisanoja, joita viisikymppinen arabianopettajani Fagr-keskuksessa ei jostain syysta mulle tullut opettaneeksi. Ei se mitaan, vitsit nyt on sita vaikeinta osa-aluetta missa tahansa vieraassa kielessa.. Mutta ongelmani onkin se, etta suurimman osan aikaa olen aivan pihalla siita, milloin on kyse pilailusta ja milloin puhutaan tosissaan. Valilla joku nayttaa vihaiselta tai tarayttaa mulle jotain siihen tyyliin, valilla taas kehuu kauniiksi ja ihanaksi ja milloin mitakin silta valilta. Ja kun kasvonilmeetkin on sanojen kanssa sopusoinnussa- tai sitten ei, milloin mitenkin- en oikesti osaa tulkita mista on kyse!! Enka edes tunne tovereitani tarpeeksi ja oon vieraasta kulttuurista kotoisin, ja siksi en oo varma, minkalaisista asioista ihmiset voi suuttua ja milloin kauniit sanat on teeskentelya, milloin ironiaa ja milloin aitoja.
Mitapa tuosta, hyvina paivina ei haittaa, ja saatan menna omalla ulkkarintyylillani vitsailuun mukaankin (siita sitten puhutaankin pari paivaa, kun satun tarayttamaan jonkun niilta oppimani ruman sanan aaneen ottaakseni kielenoppimisesta ilon irti). Huonona paivana, kun olen systa tai toisesta alamaissa, hammentynyt ja/tai epavarma, haluaisin vain paeta hiljaiseen paikkaan ja valttaa niiden kirkumista ja palatysta ja kaikkea hammentavaa huomiota, kun en tieda, miten niiden sanoihin suhtautua. Yks paiva, kun uus tanssi ei taas ihan prikuulleen mennyt putkeen, loukkaannuin oikeasti, ku tytot puhu pukkarissa esityksen jalkeen et kylla sa oot hidas ja yrita nyt oppia ja eihan sua kesta kukaan.. ok, myonnan, oisin voinut tehda kotilaksyt paremmin , siis opetella perusaskeleet selkarankaan, jos oisin ehtinyt, mutta se, etta mulle aikaisista pyynnoistani huolimatta naytetaan muodostelma vasta just ennen lavalle ryntaamista ja silloinkin vain puolet, ei oo kylla mun vika..eihan sen jalkeen nyt ihan kaikki mee nappiin, ellei sattumalta..Ja valilla,esim. muiden (vain hotellissa tyskentelevien) uusien tyttojen kanssa treenatessani en ole mielestani mitenkaan jaanyt niista jalkeen..Mut jain sit kuitenki tuolla kertaa miettimaan tarkkotiks ne tosissaan, oonko oikeesti jotenkin keskimaaraista hitaampi, laiskempi tai tyhmempi.. Seuraavana paivana ne, jotka oli huomannu mun ilmeen synkistymisen sit selitti, et ala ota tosissaan, me vaan vitsailtiin. Joopa joo, olipa hauska vitsi..
Joka tapauksessa, tuolla tanssiryhmassa mulle tapahtuu painvastainen kuin sen ulkopuolella: kun muualla pyrin karttamaan miesseuraa sekaannusten valttamiseksi, ja juttelemaan enemman mukavien ja rauhallisten egyptittarien kanssa, tanssiryhmassa miehet (ja ehka pari tytoista ainakin ajoittain) on niita rauhallisia ja jarkevia, jotka kyselee mita kuuluu, onks kaikki hyvin, jopa ihan hyvantahtoisesti ilman taka-ajatuksia, ja joiden kanssa pystyy keskustelemaan normaalisti, ja ymmartaa mita toinen sanoo ja tarkoittaa.
Tanaan oli taas kaikki ihan hyvin, en kammaillyt liikaa, ja tytotkin oli mukavia ja keskimaaraista ymmarrettavampia. Ja viela kuukauden jalkeen jaksan nauttia ja ottaa ilon irti niista tansseista jotka hallitsen paremmin.
Osansa on myos ehka silla, etta viime viikkoina mua koetelleiden ihme tunnemyllerrysten ja mielialanvaihtelujen jalkeen paatin kaivaa polyyntyneet, vuosia sitten opettelemani mietiskelytaitoni kaapista ja pakottaa itteni rauhoittumaan. Tuntuu tepsivan, joten taidanpa ottaa meditoinnin pysyvammaksi harrastukseksi, ku siita jaa niin hyva fiilis, en esim. joudu enaa niin helposti pois tolaltani muiden ihmisten sanomisten tai tekemisten takia (koputan puuta).
