Onnenpaiva
Tanaan tapahtui odottamaton ja ihmeellinen asia:
Ihastuin.
Nimittain arabian kirjakieleen, fushaan.
Tahan asti se tuntui turhanpaivaisen mutkikkaalta ja kuolleelta ,koska se ei ole kenenkaan aidinkieli ja koska sen saannot on niin ammoisista ajoista kiveen hakatut, ainakin periaatteessa. Ja yliarvostetulta , koska se on Koraanin kieli, se "ainoa oikea arabia" arabien mielesta, kun taas mun mielesta ihmisten luonnollinen aidinkieli on jotenkin todellisempi ja aidompi juttu.
Ja niin vaikealta!! Varsinkin oppia sita rinnakkain puhekielen kanssa tulematta hulluksi, koska noi kaks on niin lahella toisiaan, mutta silti niin erilaisia..
Naa kolme vuotta, mitka oon nyt arabiaa opiskellut, odotin vain koko ajan, etta oppisin puhumaan arabien kanssa, ja virallinen kirjakieli on tuntunut pakkopullalta, jota opiskelen vain, koska mun taytyy, jos aion joskus oikeasti tehda tulkin/kielenkaantajan hommia. Ajattelin, etten osaa sita, enka tule ikina hyvin osaamaankaan, mutta koitan sietaa.
Muutaman kuukauden istuin Kairon yliopiston massaluennoilla takapenkissa valilla hereilla, valilla torkkuen, suurimman osan aikaa pitkastyneena kuuntelemassa lahinna tuppisuuna opettajan polotusta, ymmartaen sita joskus enemman, joskus tosi vahan.
Ja tanaan, yksityistunnilla, sitten saapui se hetki ihan odottamatta, jona yllatin itseni ihan oikeasti puhumasta fushaa ja sanomasta silla asioita joita en tiennyt koskaan osaavani sanoa!
Ja nauttimasta kaikkien niiden erilaisten eksoottisten aanteiden lausumisesta, joita on kirjakielessa suurempi valikoima kuin puhekielessa. Ja pitamasta kielioppi- ja sanaviidakkoa en mahdottomana pusikkona, vaan tosiaan kauniina ja eksoottisena viidakkona, jossa rampiminen ja selviaminen on mielenkiintoinen haaste!
Egyptin puhekielen perusasiat kai alkaa olla jo mulla sen verran selkarangassa, etta sen pitaminen aivoissani eri lokerossa fushan kanssa ei vaadi enaa koko huomiotani,vaan voin oikeasti alkaa nauttia vaihteeksi kirjakielen koukeroista ja siita tietysta runollisuudesta, mika silla taitaa olla arabien mielessa, ja minka kauneuden makin alan vahitellen aistia...
Ei mikaan pikkujuttu, jos aikoo viettaa elamansa "naimisissa" arabian kielen kanssa!!!
Sen kunniaksi sanon itelleni Mabrook! (onnittelut) ja laitan tahan kuvia Kairon kauniista kevaasta:
