Kull sana wintu tayyibiin!

Lahdin Kairosta kotiin joululomalle Eid El Kabirin alla, siihen aikaan kun joka kadulle alkaa ilmestya teurastuskatoksia Eidiksi tapettavia lampaita ja lehmia varten ja ihmiset ravaa taas vaatekaupoissa saadakseen uudet vaatteet juhlaan.

Ne joilla on varaa, ostaa kokonaisen teuraselaimen, ja ne joilla ei ole isoja rahoja tuosta vain,tyytyy ostamaan palan tai jaamaan muiden anteliaisuuden varaan.

Siistilla, supermarkettiin valmiiksi paloitellulla lihalla (josta ei nay etta se on pala joskus elanytta elainta jos ei sita tietaisi) ja itse teurastetulla ei sinansa ole mitaan eroa. Saaliksi vain kavi niitakin lampaita,jotka odotti vuoroaan roikkuvien lampaanruhojen ymparoimassa aitauksessa, sita yhta sarvipaata jonka turvan edessa kaveriaan nyljettiin, sita jota kiskottiin yhdesta jalasta teurastuspaikalle ja niita lukuisia kuorma-auton avolavalle koytettyja elaimia jotka joutuu korottelemaan seisaaltaan, koysien hiertaessa, saasteisessa Kairossa paikasta toiseen.

Mulle riitti yhden lampaannyljennan, yhden lehman sisalmysten kaapimisen ja muutaman verilammikon nakeminen ollakseni tyytyvainen siihen,etten naa Eidin paa-asiallista teurastusnaytelmaa (jota kuulemma erityisesti lapset tykkaa katsella),koska matkustin Suomeen jouluksi.

Egyptissakin alkoi olla aikamoisen kylma oisin, ja vahaikkunaisessa, pimeassa kampassani myos paivisin,ja kovin lampimin vaattein en tietysti ollut reissuun lahtenyt!

Oli siis senkin puolesta kiva tulla talvenraikkaaseen, mutta lumettomaan Suomeen,jossa vesi ja ilma on puhdasta ja hyvanmakuista, sisalla ihanan lampoista,kaikki niin tuttua ja turvallista, ulkona paljon juoppoja ( =( ),pikkusisko kasvanut mahdottomasti ja joka paikassa (paitsi Itiksen jouluruuhkassa) mukavan valjaa ja aika hiljaista.

Egyptissa ei ole mitaan erityista vikaa,mutta hirvittaa vain ajatus 4-5 kk uudesta erosta kaksivuotiaasta siskosta joka muuttuu joka paiva vahan isommaksi tytoksi.

En ole viime aikoina ehtinyt kovin paljon blogia paivittelemaan. Olisin halunnut kirjoittaa monista asioista, mutta en ehtinyt kun oli usein parempaa tekemista kuin tietsikan nayton tuijotus. En varmaan nyt joululomallakaan turhan usein tanne kirjoittele,mutta toivottavasti ehdin nahda mahdollisimman montaa taman lukijoistakin ihan livena! Koitan kuitenkin ladata tanne lisaa kuvia ja videoita. Ainiin ja tosiaan, esim. yli 50MB tanssi ym. videoita olen ladannut myos YouTubeen. Jos niita haluaa katsoa, voi etsia www.youtube.com sivulta hakusanalla Aynur2 (mun kayttajanimi).

Muutaman sanan voisin kuitenkin uteliaille kertoa matkani paasyysta, eli arabianopiskeluni edistymisesta.

En ole ollut varsinkaan kirjakielen kanssa huippuahkera ja valilla se on tuntunut pelkalta pakkopullalta, mutta viime kokeessa huomasin oppineeni paljon, ainakin ymmarran nyt paljon enemman kuin syyskuussa. Seka puhutusta, etta kirjoitetusta arabiasta on tullut jotenkin ymmarrettavamman ja tutumman tuntuinen kuin aikaisemmin, silloinkin kun en itse sanojen merkitysta ymmarra.

Puhekielessa sen sijaan olen paassyt hyvin arvosanoin Fajr-keskuksen kolmostason loppuun asti (tasoja siella on 4). Olen paa-asiassa kaynyt siella 3x2h viikossa.

Kun alussa pystyin jotenkuten asioimaan kaupassa ja sanomaan yksinkertaisia lauseita, pystyn nyt puhumaan ihmisten kanssa aika sujuvasti (tai vaikkei kaikki ihan nappiin menisikaan niin saan itseni ymmarretyksi) silloin, kun ne puhuu tarpeeksi rauhallisesti ja aihe on suht' arkipaivainen. Jos en ymmarra jotain sanaa, niin pystyn kuitenkin pyytamaan sille selitysta ja ehka ymmarran selityksen.

Leffoja ymmartaakseni niin hyvin, etta pysyisin tarpeeksi karrylla mun pitaa keskittya tosi paljon, jos ymmarran silloinkaan, ja laadukas aanite rauhallisesti ja tutusta aiheesta puhuvista nayttelijoista on tietysti helpompaa kuin nopea hopotys rahisevalla nauhalla.

Multa on muutaman kerran kysytty, olenko libanonilainen tai marokkolainen..sellaisissa tilanteissa tosin esim. kaupassa, kun olen sanonut vain pari simppelia asiaa enka ole ehtinyt kai niissa tekemaan suuria mokia..Kivaltahan se tuntuu jos joku oikeasti edes hetken verran luulee mua arabiksi ;)

Lentokentalle mut kuskannut taksikuski sanoi, etta kuulostan ihan yhelta egyptilaiselta naisnayttelijalta jossain leffassa, missa sen nayttelema roolihahmo oli puoliksi saksalainen ja puoliksi egyptilainen, ja sen piti siis puhua ulkomaalaisittain..

Egyptilaiset tosin on kohteliaita ja joskus liioittelevia, joten ei pida suoria johtopaatoksia tehda=)

Olen kuitenkin ihan tyytyvainen. Viela vuosi sitten arabian puhuminen tuntui kaukaiselta ja vaikeasti saavutettavalta haaveelta, mutta nyt se on todellisuutta!

Toki yliopisto-opiskelijana haaveilen siita, etta saavuttaisin puhekielessa mahdollisimman korkean tason (natiivin kuuloiseksi en varmaan ylla koskaan niin kauan kun en halua muuttaa sinne vuosiksi) ja kirjakielessa akateemisen ..mutta tuohon on viela kauheen pitka matka, ei auta haaveilla siita likaa, vaan pakertaa vain paivasta toiseen pikku hiljaa,ja sitten valilla katsoa taakseen muutaman kuukauden valein huomatakseen, etta jotain on sentaan tullut tehtya.

Hyvaa joulua, Eidia ja Uutta Vuotta teille kaikille! Kull sana w intu tayyibiin!