Egyptin opetukset?

Ensimmaisesta matkastani Egyptiin ja samalla Euroopan ulkopuolellle on nyt kulunut pyoreasti vuosi.

Ensimmaisen tanssi- ja turistimatkan jalkeen lahdin n.8 kuukaudeksi tanne opiskelemaan, ja palasin kolmannen kerran uudestaan 1,5 kuukaudeksi nyt kesalla.

Mita on jaanyt kateen?

-Kielitaitoa, tietenkin, al hamdu lillah.

Tanne tullessani olin opiskelut lahinna vain kirjakielta ja sitakin vasta vahan aikaa. Nyt osaan jo suht sujuvasti ja normaalisti puhua takalaisten kanssa, ainakin jos aihe on suht tuttu ja juttukaveri lausuu selvasti ja ottaa huomioon etten valttamatta tajua mita tahansa slangia. Kirjakielenkin perusteet alkaa olla selkarangassa ja on vahvistunu varsinkin yksityistunneilla, ja alkanu tuntua kivalta ja mielekkaalta nyt, kun pystyy jo puhumaan ihmisten kanssa puhekielella.

-Kokemusta tavallisten muslimien/muslimimaan elamasta, joka on sellasta tarkeeta tietoa opiskelujenikin suhteen (arabian kieli ja islamilainen kulttuuri siis), jota ei saa lukemalla kirjasta vaan taytyy nahda ja kokea itse.

-Mielenkiintoinen parin kuukauden kokemus tyosta takalaisessa tanssiryhmassa ja kunnia olla toistamiseen suomalaisryhmassa mukana "World Dances With Mahmoud Reda"- show'ssa Aleksandriassa.

Ibrahimin tanssiryhmasta kirjoitinkin jo aiemmin enemman. Nyt kesan reissullakin oon kaynyt siella huvikseni "vapaaehtoistoissa" lavalla pyorahtelemassa niissa vanhoissa tansseissa, jotka makin osaan-uutta ohjelmistoakin oli kyl tullu useemman tanssin verran sekaan enka viittiny alkaa niita enaa opettelemaan..

Paallimmaisena multa jai tanssiryhmasta mieleeni Ibrahim ite ja tanssikaverit, joita tulee ikava, vaikka en kovin laheisia ystavia niista hankkinutkaan. Henki oli kuitenkin porukassa hyva, ja nyt loppujenlopuksi tiedan, etta musta tykattiin ja otettiin hyvin vastaan , vaikka alussa olikin kommunikointiongelmia..

Ja opin, etta taalla toissa kaikki on hyvin niin kauan kun en odota, etta asiat menisi toivomallani tavalla, ainakaan itsestaan. Joko pitaa tehda toiveensa aannekkaasti selvaksi jos haluaa antaa muille mahdollisuuden toteuttaa ne, tai sitten sopeutua ja ottaa mukisematta vastaan se mita tulee, ja siina tahdissa kuin tulee. Taalla ei harrasteta asioiden suunnittelua kalenteriin kuukausikaupalla etukateen!  Hyva jos edes vikkoa tai paivaa tai tuntia..Sita vaan katotaan mita eteen ilmestyy ja annetaan asioiden lutviutua, hetki kerrallaan.

-Sain taalta monta ystavaa, joiden kanssa tulen toivottavasti pitamaan yhteytta tulevaisuudessakin. Al hamdu lillah. Toi ei nimittain oo itsestaanselvaa, etta nain erilaisesta paikasta ja kulttuurista loytais ihan oikeita ystavia, joiden kanssa uskaltaa oikeesti jutella vapaasti henkilokohtaisemmistakin jutuista. Mutta kylla niin voin sanoa ainakin joistain harvoista ja valituista taalla.

(Yks ihminen tais pollia mun sydamen vahan pahemmallakin tavalla, ja siina on yks syy miks taa blogi on ollu niin hiljaa viime ajat..Ku ajatukset tayttaa omassa elamassa meneillaan oleva myllerrys ni kaikkee ei viitti kirjottaa nettiin, sori.)

On paljon aiheita, joista oisin halunnu saada juttua aikaiseksi.

Aluksi tassa paikassa oli sietamista monessa suhteessa ja taa tuntui siina maarin vieraalta, et ennen joulua oli aika kova koti-ikava.

Joulun jalkeen sita jotenkin tottui. Polyyn, ruuhkaan, kaoottisuuteen, kuumuuteen, siihen mahdottomuuteen suunnitella kaikkea aikaisin etukateen, minka jo tuossa mainitsinkin.

Melkein tuntuu et tanne vois vaan jaada jos ois joku hyva syy.Ja jos ei ois niin paljon rakkaita ihmisia siella kotona, ois opiskelut pulkassa ja taalla sen tasonen toimeentulo, etta vois kayda usein Suomessa.

Vaikeimmat asiat pidemman paalle ehka ois likanen ilma ja ymparisto,ja se etta kadulla pitaa kulkea katse maassa eika katsoa ihmisia kohti suoraan (ainakaan miehia!) jos ei halua herattaa ylimaaraista kuomiota.

Ja se, mita en ois koskaan toivonut, etta tietylla tapaa suhtaudun joihinkin ihmisiin sellaisella ylimielisyydella, milla ylemman sosiaaliluokan ihminen suhtautuu "alempaan kastiin".

Helppo sita on sanoa suloisesta Suomesta kasin, etta en ikina erottelis ihmisia eri kasteihin tai kattois muihin alaspain niiden mukaan.

Mutta kun tulee tanne, todellisuus on tama: Ma kuulun keskiluokkaan vahintaan, tai ehka paremminkin erityiseen ulkomaalaisten luokkaan, jota leimaa se, etta meilla on rahaa enemman kuin keskivertoegyptilaisella, ollaan koulutettuja ja yleensa enemman matkustelleita ja siina mielessa maailmaa nahneempia.

Ja kun Suomessa kuulun ehka perhetaustaltani siina mielessa "alempaan luokkaan" etta mun vanhemmat on keskivertosuomalaista vahemman koulutettuja ja tosi pienituloisia, eika mun lahisuvussa eika itellani kellaan oo suuria rahoja kaytossaan, niin kuitenkin kaikilla on kuitenkin sama tasokas peruskoulutus ja yleissivistys, eika kadulla kavellessa yleensa osaa erotella ihmisista niiden sosiaalisia asemia esimerkiks vaatteiden tai puheen perusteella..Jumalan kiitos, me ollaan onnekkaita!

...niin taalla voin pahimmillaan "alaluokan" ihmiselta odottaa sita, ettei se oo nahny maailmaa juuri omaa kotikatua pidemmalle, ei pese hampaita eika paljon muutakaan, ei ehka osaa ees lukea eika kirjottaa puhumattakaan mistaan muusta sivistyksesta (sellaistenkaan asioiden tietamisesta jotka meille on itsestaanselvyyksia jo tarhaikaiselle), ei omaa kovin kummoisia kaytostapoja (meikalaisen nakokulmasta ainakaan), on tungettelevan uteliaita, ja tietaa lansimaista ja lansimaalaisista just sen verran ku on sattunu telkkarista nakemaan ja todennakoisesti ajattelee, etta ma oon lansimaalaisena naisena 1.rikas 2.huorahtava t.s. helppo ja himokas joka lahtee kenen tahansa miehen matkaan ..

Tahan siis varaudun varsinkin kohdatessani alaluokan miehia, ja siksi kuljen kadulla tietylla tapaa nena pystyssa. Ja muutenkin, olen taalla aluksi varautuneempi ihmisten suhteen ku kotipuolessa, katon aina eka vahan aikaa etta mitahan toi musta oikeen haluaa, valitettavasti.

Toisaalta, kylla meidankin kadulla (siella missa asuin 8kk) oli tosi mukavia ja rehteja koyhia ihmisia, jotka kutsui kanssaan teelle tai syomaan, ja edelleen kayn kylassa siivoojani Sihamin perheessa (ne on tullu jonkin aikaa sitten maalta tanne rakenteilla olevan talon talkkariperheeksi), koska sen ittensa kanssa mulla synkkaa hyvin ja vaikken meidan taustojen erilaisuuden takia uskalla ihan mita tahansa sen kanssa jutellakaan, niin pidan sita kuitenkin ystavana, ja sen 3 lasta on aivan ihania ja kultaisia. Niista 2 muuten menee syksylla kouluun, josta on iloinen, koska ekaks etenki Sihamin (anteeks vaan, mutta oikee maalaisjuntti) mies nuukaili sen suhteen rahojen kanssa, mutta koitin sanoa niille et kyl ne kouluun laitetut rahat saattaa tulevaisuudessa sit tulla hyvinkin takasin...

Ja toisaalta, en pida kylla sellaisten rikkaidenkaan ihmisten seurasta erityisemmin, jotka on omasta "paremmuudestaan" vahan liiankin tietoisia. Onneksi mukavia, viisaita ja tasapainoisia ihmisia loytyy varmasti joka luokasta, ei se aina oo koulutuksestakaan kiinni.

Taalta tulee ihmisten lisaksi ikava ainakin tietylla tapaa rentoa elamanasenetta (vaikka takalaisten raadannantayttamasta arjesta en ehka sinansa kayttaisi rento-sanaa), kypsia ihania mangoja ja viikunoita, tuoreita hedelmamehuja, kielta,musiikkia,haajuhlia,ruokia, tanssiryhmaa, kauniita erikoisia puita,ihmisten yleista vieraanvaraisuutta ja ystavallisyytta, kulkukoiria ja -kissoja, sita ettei kadulla nay kannilaisia,  ym.ym.

Niin, mistahan taa lahtikaan.. Siita kai etta jotenkin sita on tanne sopeutunu tahan mennessa monessa suhteessa. Toisaalta, tassa taustalla on oloa helpottavana aina se ajatus, etta kohta palaan kotiin ihanaan raikkaaseen Suomeen, jossa ilma ja luonto on puhdas, ihmiset tasa-arvoisia, paasen puhumaan suomea (sita vajetta tosin Outin luona punkkaaminen on tasoittanut kummasti)  uimaan ja juomaan raikasta vetta suoraan hanasta ja syomaan marjoja suoraan metsasta!

Ja tietysti tulevaisuudessa varmaan tuun Egyptiin takas viela monta kertaa. Ila liqa' siis..