Ainon reissublogi

Ensimmaisesta matkastani Egyptiin ja samalla Euroopan ulkopuolellle on nyt kulunut pyoreasti vuosi.

Ensimmaisen tanssi- ja turistimatkan jalkeen lahdin n.8 kuukaudeksi tanne opiskelemaan, ja palasin kolmannen kerran uudestaan 1,5 kuukaudeksi nyt kesalla.

Mita on jaanyt kateen?

-Kielitaitoa, tietenkin, al hamdu lillah.

Tanne tullessani olin opiskelut lahinna vain kirjakielta ja sitakin vasta vahan aikaa. Nyt osaan jo suht sujuvasti ja normaalisti puhua takalaisten kanssa, ainakin jos aihe on suht tuttu ja juttukaveri lausuu selvasti ja ottaa huomioon etten valttamatta tajua mita tahansa slangia. Kirjakielenkin perusteet alkaa olla selkarangassa ja on vahvistunu varsinkin yksityistunneilla, ja alkanu tuntua kivalta ja mielekkaalta nyt, kun pystyy jo puhumaan ihmisten kanssa puhekielella.

-Kokemusta tavallisten muslimien/muslimimaan elamasta, joka on sellasta tarkeeta tietoa opiskelujenikin suhteen (arabian kieli ja islamilainen kulttuuri siis), jota ei saa lukemalla kirjasta vaan taytyy nahda ja kokea itse.

-Mielenkiintoinen parin kuukauden kokemus tyosta takalaisessa tanssiryhmassa ja kunnia olla toistamiseen suomalaisryhmassa mukana "World Dances With Mahmoud Reda"- show'ssa Aleksandriassa.

Ibrahimin tanssiryhmasta kirjoitinkin jo aiemmin enemman. Nyt kesan reissullakin oon kaynyt siella huvikseni "vapaaehtoistoissa" lavalla pyorahtelemassa niissa vanhoissa tansseissa, jotka makin osaan-uutta ohjelmistoakin oli kyl tullu useemman tanssin verran sekaan enka viittiny alkaa niita enaa opettelemaan..

Paallimmaisena multa jai tanssiryhmasta mieleeni Ibrahim ite ja tanssikaverit, joita tulee ikava, vaikka en kovin laheisia ystavia niista hankkinutkaan. Henki oli kuitenkin porukassa hyva, ja nyt loppujenlopuksi tiedan, etta musta tykattiin ja otettiin hyvin vastaan , vaikka alussa olikin kommunikointiongelmia..

Ja opin, etta taalla toissa kaikki on hyvin niin kauan kun en odota, etta asiat menisi toivomallani tavalla, ainakaan itsestaan. Joko pitaa tehda toiveensa aannekkaasti selvaksi jos haluaa antaa muille mahdollisuuden toteuttaa ne, tai sitten sopeutua ja ottaa mukisematta vastaan se mita tulee, ja siina tahdissa kuin tulee. Taalla ei harrasteta asioiden suunnittelua kalenteriin kuukausikaupalla etukateen!  Hyva jos edes vikkoa tai paivaa tai tuntia..Sita vaan katotaan mita eteen ilmestyy ja annetaan asioiden lutviutua, hetki kerrallaan.

-Sain taalta monta ystavaa, joiden kanssa tulen toivottavasti pitamaan yhteytta tulevaisuudessakin. Al hamdu lillah. Toi ei nimittain oo itsestaanselvaa, etta nain erilaisesta paikasta ja kulttuurista loytais ihan oikeita ystavia, joiden kanssa uskaltaa oikeesti jutella vapaasti henkilokohtaisemmistakin jutuista. Mutta kylla niin voin sanoa ainakin joistain harvoista ja valituista taalla.

(Yks ihminen tais pollia mun sydamen vahan pahemmallakin tavalla, ja siina on yks syy miks taa blogi on ollu niin hiljaa viime ajat..Ku ajatukset tayttaa omassa elamassa meneillaan oleva myllerrys ni kaikkee ei viitti kirjottaa nettiin, sori.)

 

On paljon aiheita, joista oisin halunnu saada juttua aikaiseksi.

Aluksi tassa paikassa oli sietamista monessa suhteessa ja taa tuntui siina maarin vieraalta, et ennen joulua oli aika kova koti-ikava.

Joulun jalkeen sita jotenkin tottui. Polyyn, ruuhkaan, kaoottisuuteen, kuumuuteen, siihen mahdottomuuteen suunnitella kaikkea aikaisin etukateen, minka jo tuossa mainitsinkin.

Melkein tuntuu et tanne vois vaan jaada jos ois joku hyva syy.Ja jos ei ois niin paljon rakkaita ihmisia siella kotona, ois opiskelut pulkassa ja taalla sen tasonen toimeentulo, etta vois kayda usein Suomessa.

Vaikeimmat asiat pidemman paalle ehka ois likanen ilma ja ymparisto,ja se etta kadulla pitaa kulkea katse maassa eika katsoa ihmisia kohti suoraan (ainakaan miehia!) jos ei halua herattaa ylimaaraista kuomiota.

Ja se, mita en ois koskaan toivonut, etta tietylla tapaa suhtaudun joihinkin ihmisiin sellaisella ylimielisyydella, milla ylemman sosiaaliluokan ihminen suhtautuu "alempaan kastiin".

Helppo sita on sanoa suloisesta Suomesta kasin, etta en ikina erottelis ihmisia eri kasteihin tai kattois muihin alaspain niiden mukaan.

Mutta kun tulee tanne, todellisuus on tama: Ma kuulun keskiluokkaan vahintaan, tai ehka paremminkin erityiseen ulkomaalaisten luokkaan, jota leimaa se, etta meilla on rahaa enemman kuin keskivertoegyptilaisella, ollaan koulutettuja ja yleensa enemman matkustelleita ja siina mielessa maailmaa nahneempia.

Ja kun Suomessa kuulun ehka perhetaustaltani siina mielessa "alempaan luokkaan" etta mun vanhemmat on keskivertosuomalaista vahemman koulutettuja ja tosi pienituloisia, eika mun lahisuvussa eika itellani kellaan oo suuria rahoja kaytossaan, niin kuitenkin kaikilla on kuitenkin sama tasokas peruskoulutus ja yleissivistys, eika kadulla kavellessa yleensa osaa erotella ihmisista niiden sosiaalisia asemia esimerkiks vaatteiden tai puheen perusteella..Jumalan kiitos, me ollaan onnekkaita!

...niin taalla voin pahimmillaan "alaluokan" ihmiselta odottaa sita, ettei se oo nahny maailmaa juuri omaa kotikatua pidemmalle, ei pese hampaita eika paljon muutakaan, ei ehka osaa ees lukea eika kirjottaa puhumattakaan mistaan muusta sivistyksesta (sellaistenkaan asioiden tietamisesta jotka meille on itsestaanselvyyksia jo tarhaikaiselle), ei omaa kovin kummoisia kaytostapoja (meikalaisen nakokulmasta ainakaan), on tungettelevan uteliaita, ja tietaa lansimaista ja lansimaalaisista just sen verran ku on sattunu telkkarista nakemaan ja todennakoisesti ajattelee, etta ma oon lansimaalaisena naisena 1.rikas 2.huorahtava t.s. helppo ja himokas joka lahtee kenen tahansa miehen matkaan ..

Tahan siis varaudun varsinkin kohdatessani alaluokan miehia, ja siksi kuljen kadulla tietylla tapaa nena pystyssa. Ja muutenkin, olen taalla aluksi varautuneempi ihmisten suhteen ku kotipuolessa, katon aina eka vahan aikaa etta mitahan toi musta oikeen haluaa, valitettavasti.

Toisaalta, kylla meidankin kadulla (siella missa asuin 8kk) oli tosi mukavia ja rehteja koyhia ihmisia, jotka kutsui kanssaan teelle tai syomaan, ja edelleen kayn kylassa siivoojani Sihamin perheessa (ne on tullu jonkin aikaa sitten maalta tanne rakenteilla olevan talon talkkariperheeksi), koska sen ittensa kanssa mulla synkkaa hyvin ja vaikken meidan taustojen erilaisuuden takia uskalla ihan mita tahansa sen kanssa jutellakaan, niin pidan sita kuitenkin ystavana, ja sen 3 lasta on aivan ihania ja kultaisia. Niista 2 muuten menee syksylla kouluun, josta on iloinen, koska ekaks etenki Sihamin (anteeks vaan, mutta oikee maalaisjuntti) mies nuukaili sen suhteen rahojen kanssa, mutta koitin sanoa niille et kyl ne kouluun laitetut rahat saattaa tulevaisuudessa sit tulla hyvinkin takasin...

Ja toisaalta, en pida kylla sellaisten rikkaidenkaan ihmisten seurasta erityisemmin, jotka on omasta "paremmuudestaan" vahan liiankin tietoisia. Onneksi mukavia, viisaita ja tasapainoisia ihmisia loytyy varmasti joka luokasta, ei se aina oo koulutuksestakaan kiinni.

Taalta tulee ihmisten lisaksi ikava ainakin tietylla tapaa rentoa elamanasenetta (vaikka takalaisten raadannantayttamasta arjesta en ehka sinansa kayttaisi rento-sanaa), kypsia ihania mangoja ja viikunoita, tuoreita hedelmamehuja, kielta,musiikkia,haajuhlia,ruokia, tanssiryhmaa, kauniita erikoisia puita,ihmisten yleista vieraanvaraisuutta ja ystavallisyytta, kulkukoiria ja -kissoja, sita ettei kadulla nay kannilaisia,  ym.ym.

Niin, mistahan taa lahtikaan.. Siita kai etta jotenkin sita on tanne sopeutunu tahan mennessa monessa suhteessa. Toisaalta, tassa taustalla on oloa helpottavana aina se ajatus, etta kohta palaan kotiin ihanaan raikkaaseen Suomeen, jossa ilma ja luonto on puhdas, ihmiset tasa-arvoisia, paasen puhumaan suomea (sita vajetta tosin Outin luona punkkaaminen on tasoittanut kummasti)  uimaan ja juomaan raikasta vetta suoraan hanasta ja syomaan marjoja suoraan metsasta!

Ja tietysti tulevaisuudessa varmaan tuun Egyptiin takas viela monta kertaa. Ila liqa' siis..

 

Taas koitti 3 kertaa vuodessa jarjestettavien Nile Group-festarien aika. Olin aikonut vaikka mita, mutta kun opiskelen aamut ja tanssin huvipuistossa illat, niin omia treeneja en ehtinyt edes ajatella (viitateen siihen ajatukseen et oisin treenannu pikku soolon festarin lava-on-vapaa-tyyliseen naytokseen). Kursseja menin varaamaan liikaa , ja kaduin sita  siina vaiheessa, kun menin festareille ja ne sano, et enaa ei voi perua, ainoastaan voi vaihtaa valitsemiaan kursseja toisiin samanarvoisiin.

Naytoksissakaan en jaksanut iltamyohalla duunin jalkeen kovin myohaan kukkua. Nainpahan kuitenkin Asmahanin ja Leilan ja Khaled Mahmoudin ja Liza Lazizan.

 

 .

 

Muutama sana kuitenkin taman kerran kurssikokemuksistani uteliaille:

 

Eka kurssi oli Mahmoud Redan. Kun viime kerralla tehtiin harjoitussarjoja, niin talla kerralla oli tarjolla kokonainen tanssi- ihan uus, kuulemma ekaa kertaa opetuksessa tuolla kurssilla. Se oli "Ahsan Nas" biisiin (jos joku sattuu tietamaan), ja tykkasin siita kovasti. Siina kerrotaa Egyptista, sen eri alueista ja ihmisista, tarkempaan en oo ehtiny sanoja viela kuuntelemaan..Siina oli jopa pikku patka simsimeyyantapaisia askelia..

Sita oli kiva tanssia siksikin ku liikkeet oli suht tuttuja ennestaan.

 

Sit menin Nesrinin milayakurssille (se tytto jonka henkilollisyytta viime festareiden yhdesta valokuvasta pahkailtiin, nyt jo tiian et se tanssii Reda Troupessa ja on Mohamed Kazzafyn vaimo).

Koreografia oli ihan jees, mut pienessa salissa oli vaikee nahda taka milayojen ja tolppien ohi, ja Nesrinista paistoi, et silla ei varmaan oo viel kauheesti opetuskokemusta, ja rajoittunut englanninkielikin varmaan stessasi sita (Kazzafy oli sen apurina ja tulkkina aina tarpeen tullen).

 

Khaled Mahmoudin kurssin otsikko oli jotain "Awallim" (Muhammed Ali). Menin kurssille tosi vasyneena ja valmiiksi kyllastyneena, koreografia oli ihan ok, muttei erityinen, ja lahin vahan aikasemmin pois, ku laiskotti ja olin varma etten tulis treenaamaan tanssia kuitenkaan itekseni, siksikin koska pitka biisi oli ilmeisesti sen opetuslevya varten mixailtu, eli ois pitany ostaa taas yks ylihintainen halpislevy (yleinen ilmio festareilla ja muuallakin nykyaan, valitettavasti) sen sijaan et ois voinu ladata biisin ilmaseks netista tai edes ostanu taalta normaalista kaupasta normaalilla hinnalla (=ainaki 3xhalvemmalla) artistin alkuperaisen. Olin kuullut Khaledin korosatavan ilmaisua kursseillaan tms, ja se oli yks syy miks olin hankkiutunu sen kurssille, mut musta sen oma ilmaisu ei ainakaan kurssilla ollu mitaan kauheen erityista ja omaperaista, tyttomaista ylipirteeta hymyilya vaan.. Iltanaytoksessa ky nain Khaledin ja ku se ekan tanssin jalkeen relas ni oli sita ihan kiva kattoo.

 

Sunnuntaina menin tablansoittokurssille ekaa kertaa elamassani, ja se olikin rentouttavaa kaiken tanssimelskeen lomassa. Ja hyodyllista tottakai, ekaa kertaa opettelin arabimusiikin rytmeja nimelta ja kadesta pitaen.

 

Ahmed Rifaat –pieni ja hontelo mies Reda Troupesta (?), opetti oriental-latinokoreografian, joka oli ihan kiva, joskin nopeahko. Opettajana se oli ok, vaikka valilla paisto vahan lapi et sil meinas menna meidan hitaiden kans hermot .

 

Ja sitten- mainitsen tan viimeiseksi koska taa oli paras kokemus festarilla ja ylipaansa tanssiessa pitkaan aikaan, ja voisin kirjottaa tasta oikeestaan ihan oman juttunsa:

Farida Fahmyn kurssi, perustekniikkaa. Kavinhan ma sen workshopissa jo marraskuussa, ja sisalto oli osittain sama. Perusliikkeita (kasit, lonkanpudotukset, varinat, haggala-askel, kamelit..) tehtiin ja korkeintaan lyhyita sarjoja. Luulin jo viimeksi ymmartaneeni sen puhetta, ja olin yrittany tehda niinku se sano- ei mitaan vieraita juttuja tanssitunneilla Suomessakaan.. Mutta nyt ekaa kertaa elamassani tunsin tosiaan kropassani mista se puhui ja mita tarkoitti!

 

 Ok, taa menee jo vahan metafyysisyyksien puolelle, mutta koitanpa nyt kuitenkin sanoa muutaman sanan siita, mitten asiat ymmarsin- ja ainakin kurssilla olin 100% varma siita etta ymmarsin oikein, koska mulla oli suorastaan taivaallisen tasapainoinen ja hyva olo!

 

Ehka avainsanat vois olla tasapaino ja rentous, ja yhteys maahan ja taivaaseen (maallisemmin sanottuna kuvittele vaijeri suoraan kroppasi keskelle pystysuuntaan, paino alhaalla ja yhteys myos suoraan ylos..). Kaikki tapahtuu keskuksen ymparilla, lahtee siita ja palaa siihen, eika "mene yli", ja jalat on hyva kosketus maahan vaikka ne siita valilla irtoaiskin..

Olen monesti pahkaillyt, mika tekee jostain tietysta tanssitekniikasta "oikeaoppisen"- miksei voisi tehda asioita muulla tavalla ja tyylilla jos niin haluaa ?

Nyt vastaisin, etta siksi, etta oikea tapa on rento, tuntuu hyvalta kropassa ja nayttaa kauniilta.

Ja noi periaatteet on terveellisia soveltaa myos muualla elamassa ja olemisessa, ei vain tanssiessa!

 

 

 

Tanaan tapahtui odottamaton ja ihmeellinen asia:

Ihastuin.

Nimittain arabian kirjakieleen, fushaan.

Tahan asti se tuntui turhanpaivaisen mutkikkaalta ja kuolleelta ,koska se ei ole kenenkaan aidinkieli ja koska sen saannot on niin ammoisista ajoista kiveen hakatut, ainakin periaatteessa. Ja yliarvostetulta , koska se on Koraanin kieli, se "ainoa oikea arabia"  arabien mielesta, kun taas mun mielesta ihmisten luonnollinen aidinkieli on jotenkin todellisempi ja aidompi juttu.

Ja niin vaikealta!! Varsinkin oppia sita rinnakkain puhekielen  kanssa tulematta hulluksi, koska noi kaks on niin lahella toisiaan, mutta silti niin erilaisia..

 Naa kolme vuotta, mitka oon nyt arabiaa opiskellut, odotin vain koko ajan, etta oppisin puhumaan arabien kanssa, ja virallinen kirjakieli on tuntunut pakkopullalta, jota opiskelen vain, koska mun taytyy, jos aion joskus oikeasti tehda tulkin/kielenkaantajan hommia. Ajattelin, etten osaa sita, enka tule ikina hyvin osaamaankaan, mutta koitan sietaa.

Muutaman kuukauden istuin Kairon yliopiston massaluennoilla takapenkissa valilla hereilla, valilla torkkuen, suurimman osan aikaa pitkastyneena kuuntelemassa lahinna tuppisuuna opettajan polotusta, ymmartaen sita joskus enemman, joskus tosi vahan.

Ja tanaan, yksityistunnilla, sitten saapui se hetki ihan odottamatta, jona yllatin itseni ihan oikeasti puhumasta fushaa ja sanomasta silla asioita joita en tiennyt koskaan osaavani sanoa!

Ja nauttimasta kaikkien niiden erilaisten eksoottisten aanteiden lausumisesta, joita on kirjakielessa suurempi valikoima kuin puhekielessa.  Ja pitamasta kielioppi- ja sanaviidakkoa en mahdottomana pusikkona, vaan tosiaan kauniina ja eksoottisena viidakkona, jossa rampiminen ja selviaminen on mielenkiintoinen haaste!

Egyptin puhekielen perusasiat kai alkaa olla jo mulla sen verran selkarangassa, etta sen pitaminen aivoissani eri lokerossa fushan kanssa ei vaadi enaa koko huomiotani,vaan voin oikeasti alkaa nauttia vaihteeksi kirjakielen koukeroista ja siita tietysta  runollisuudesta, mika silla taitaa olla arabien mielessa, ja minka kauneuden makin alan vahitellen aistia...

Ei mikaan pikkujuttu, jos aikoo viettaa elamansa "naimisissa" arabian kielen kanssa!!!

Sen kunniaksi sanon itelleni Mabrook! (onnittelut) ja laitan tahan kuvia Kairon kauniista kevaasta:

 

 

Noniin, aika kirjottaa taas asiaa pitkasta aikaa.

Nyt on tullut kuukausi Dreamparkissa tanssiryhman riveissa tayteen, ja alun innostuksen jalkeen on vauhti laantunut ja homma arkistunut.

Kun aluksi sain maistaa sita luksusta, etta mulle pidettiin melkein joka paiva omat kunnon treenit, nykyaan olen onnekas jos joku ehtii ja kehtaa nayttaa mulle lennossa ennen showta uuden tanssin nopeasti pari kertaa lapi.

 

Syy on aika paljon siina, etta tanssiryhma sai pestin Marriot-hotelliin (hieno hotelli Zamalekissa, jossa mm. Randa Kamel esiintyy) muutaman kerran viikossa, ja ton homman ollessa viela uusi siina on ollut sumplimista kylliksi Ibrahimille, enka ihmettele, ettei mun erikseen treenauttamiseen ole riittanyt aikaa.

(Niin, ja oisin makin menny hotelliin porukan mukana, mutku sinne vaadittaisiin ilmeisesti virallinen tyolupa niin...)

Itteani harmittaa sikali, etta olisin mielellani ekana parina viikkona keskittynyt takomaan kaikki tanssit selkarankaani niin, etta tyo menis sen jalkeen opintojen ohessa rutiinilla.

Noh, ei se mitaan, multa puuttuu viela pari tanssia, ja pari-kolme viimeksi opittua on viela vahan hakusessa. Koitan ennen esitysta jossain nurkassa sitten katella muodostelmia videolta ja kerrata askeleita itsekseni, tai nakittaa jonkun tanssitoverin kertaamaan mun kanssa. Tyoajan ulkopuolella en enaa paljon ehdi treenata, kun kayn yksityistunneilla (kirja- ja puhekielta) n. 5x2h viikossa, ja on kaikkea muutakin arkiaskareita hoidettavana. Ja taallahan saa jo pelkastaan paikasta toiseen siirtymiseen varata aina aikaa, varmuuden vuoksi.

Totuttelemista on  ollut takalaisessa tavassa hoitaa kaikki aina viimetipassa. Joka kerta kulloisenkin naytoksen ohjelma selviaa 10-15 min. ennen sen alkua. Seinalle ilmestyy lista, joka on pidempi kuin oikeasti toteutuva esitys, ja sen listan jarjestyksessa sitten mennaan siiihen asti, kunnes joku pomo paattaa etta nyt esitys loppuu. Ja sen, mita mihinkin tanssiin puetaan paalle, saa tietaa yleensa vasta edellisen tanssin jalkeen pukkarissa (meidan ryhman tanssien valissa on 1-2 kpl muiden ryhmien tansseja). Ja mulla ei tietysti oo edes kaikkia pukineita omassa naulakossani, vaan lennossa tanssien valissa mun pitaa ottaa meidan tyttojen "pomolta" (toinen ryhman solisteista) selvaa 1.mita puetaan 2.kuka on lepovuorossa eli kenen rynttyita lainaan 3.pukea ja fiksailla sen lepuuttajan kuteet mun kokoisiksi hakaneuloilla, jos liian isot.

Ja kun lantiohuivin nopeastikiinnittamistekniikka ei oo ihan viela lihasmuistissa, mulle on pari kertaa kaynyt niin, etta olen vienyt koko shown nolosti valuvine huiveineni, kun en oo saanu sita tanssin vauhdissa korjattua paikalleen hataisista yrityksista huolimatta, enka ole kehdannut rynnata lavalta uloskaan. Ja taalla joku tommonen huivin valuminen tms. on tavallaan nolompaa ku Suomessa.. En oikeastaan ihan ole karryilla siita, missa tarkaalleen menee rajat ja mista on kyse, mutta tietyt pukeutumiseen liittyvat jutut mitka meilla ois ihan normaaleja on taalla havettavia. Esim. kerran kun yliopiston pihalla, siis julkisella paikalla, aloin pukea pitkahihaista paitaa lyhythihaisen paalle, sain osakseni aikamoista vislailua. Ja tuolla duunissa kerran erehdyin menemaan -peittava mutta ihonmyotainen- tanssipuku paalla, mutta ilman lantiovyota pukkaritilojen kaytavalle (siis ulos tyttojen pukkarista alueelle, jossa oli myos miehia, vaikkakin tanssivia miehia, jotka on tottuneet  nakemaan ihonmyotaisiin pukeutuvia tyttoja tyon puolesta ), tytot sano et ala tee sita toiste.

Pahin kerta oli se, kun mulle paatettiin yhtakkia syottaa kaks uutta koreografiaa kerralla. Ja niiden opettamistahan ei tietysti voinut aloittaa heti toihin tultua kun odotteluaikaa showhun ois ollu 1-2h, vaan vasta n. puol tuntia ennen esitysta.

Siina sit koitin marssia niita muutamaan kertaan lapi perassa matkien jossain naistenvessan nurkassa ja sit mulle sanottiin, etta sa sit tanssit tan tanaan ja koitettiin selittaa missa mun paikka on milloinkin muodostelmassa.

Kun uuden tanssin aika tuli, sain tietysti taas tietaa vasta ihan viime tipassa mita puetaan paalle ja kenen vaatteita lainaan , ja lantiovyon kiinnitin jotenkuten ennen kuin juoksin muiden kanssa lavalle. Tulos oli surkuhupaisa:

Ravasin muiden tyttojen perassa raivostuttavasti tunkien milloin mihinkin valiin mihin en oikeasti kuulunut, koittaen samalla matkia askeleita perassa ja kiskoa lantiovyota ylos. Ja myonnan, etta hymyilyn yrittaminen oli sekin siina sivussa kovan tyon takana, kun en tiennyt itkeako vai nauraa ja toivoin vain koko sydamestani biisin loppuvan mahdollisimman nopeasti! Onneks se toinen tanssi oli listan loppupaassa, eika ehtinyt toteutua..

Olen myos loytanyt itseni tyttojen pukkarista taysin uudesta tilanteesta: suurimman osan aikaa en ymmarra tanssijatartoverittarianani ollenkaan!

Aanta niilla riittaa kylla, ja rutkasti roimia vitseja ja slangisanoja, joita viisikymppinen arabianopettajani Fagr-keskuksessa ei jostain syysta mulle tullut opettaneeksi. Ei se mitaan, vitsit nyt on sita vaikeinta osa-aluetta missa tahansa vieraassa kielessa.. Mutta ongelmani onkin se, etta suurimman osan aikaa olen aivan pihalla siita, milloin on kyse pilailusta ja milloin puhutaan tosissaan. Valilla joku nayttaa vihaiselta tai tarayttaa mulle jotain siihen tyyliin, valilla taas kehuu kauniiksi ja ihanaksi ja milloin mitakin silta valilta. Ja kun kasvonilmeetkin on sanojen kanssa sopusoinnussa- tai sitten ei, milloin mitenkin- en oikesti osaa tulkita mista on kyse!! Enka edes tunne tovereitani tarpeeksi ja oon vieraasta kulttuurista kotoisin, ja siksi en oo varma, minkalaisista asioista ihmiset voi suuttua ja milloin kauniit sanat on teeskentelya, milloin ironiaa ja milloin aitoja.

Mitapa tuosta, hyvina paivina ei haittaa, ja saatan menna omalla ulkkarintyylillani vitsailuun mukaankin (siita sitten puhutaankin pari paivaa, kun satun tarayttamaan jonkun niilta oppimani ruman sanan aaneen ottaakseni kielenoppimisesta ilon irti). Huonona paivana, kun olen systa tai toisesta alamaissa, hammentynyt ja/tai epavarma, haluaisin vain paeta hiljaiseen paikkaan ja valttaa niiden kirkumista ja palatysta ja kaikkea hammentavaa huomiota, kun en tieda, miten niiden sanoihin suhtautua. Yks paiva, kun uus tanssi ei taas ihan prikuulleen mennyt putkeen, loukkaannuin oikeasti, ku tytot puhu pukkarissa esityksen jalkeen et kylla sa oot hidas ja yrita nyt oppia ja eihan sua kesta kukaan.. ok, myonnan, oisin voinut tehda kotilaksyt paremmin , siis opetella perusaskeleet selkarankaan, jos oisin ehtinyt, mutta se, etta mulle aikaisista pyynnoistani huolimatta naytetaan muodostelma vasta just ennen lavalle ryntaamista ja silloinkin vain puolet, ei oo kylla mun vika..eihan sen jalkeen nyt ihan kaikki mee nappiin, ellei sattumalta..Ja valilla,esim. muiden (vain hotellissa tyskentelevien) uusien tyttojen kanssa treenatessani en ole mielestani mitenkaan jaanyt niista jalkeen..Mut jain sit kuitenki tuolla kertaa miettimaan tarkkotiks ne tosissaan, oonko oikeesti jotenkin keskimaaraista hitaampi, laiskempi tai tyhmempi.. Seuraavana paivana ne, jotka oli huomannu mun ilmeen synkistymisen sit selitti, et ala ota tosissaan, me vaan vitsailtiin. Joopa joo, olipa hauska vitsi..

 Joka tapauksessa, tuolla  tanssiryhmassa mulle tapahtuu painvastainen kuin sen ulkopuolella: kun muualla pyrin karttamaan miesseuraa sekaannusten valttamiseksi, ja juttelemaan enemman mukavien ja rauhallisten egyptittarien kanssa, tanssiryhmassa miehet (ja ehka pari tytoista ainakin ajoittain) on niita rauhallisia ja jarkevia, jotka kyselee mita kuuluu, onks kaikki hyvin, jopa ihan hyvantahtoisesti ilman taka-ajatuksia, ja joiden kanssa pystyy keskustelemaan normaalisti, ja ymmartaa mita toinen sanoo ja tarkoittaa.

Tanaan oli taas kaikki ihan hyvin, en kammaillyt liikaa, ja tytotkin oli mukavia ja keskimaaraista ymmarrettavampia. Ja viela kuukauden jalkeen jaksan nauttia ja ottaa ilon irti niista tansseista jotka hallitsen paremmin. 

Osansa on myos ehka silla, etta viime viikkoina mua koetelleiden ihme tunnemyllerrysten ja mielialanvaihtelujen jalkeen paatin kaivaa polyyntyneet, vuosia sitten opettelemani  mietiskelytaitoni kaapista ja pakottaa itteni rauhoittumaan. Tuntuu tepsivan, joten taidanpa ottaa meditoinnin pysyvammaksi harrastukseksi, ku siita jaa niin hyva fiilis, en esim. joudu enaa niin helposti pois tolaltani muiden ihmisten sanomisten tai tekemisten takia (koputan puuta).

 

 

 

Kun elama ja fiilikset on mullin mallin tekee mieli etsia vastauksia vaikka cyberavaruudesta. Pidemmitta selityksitta siis latkaisen tahan astro.fi -osoitteesta loytamani Seppo Tanhuan kuukausihoroskoopin, joka sopii itelleni monelta kohdin kuin nyrkki silmaan.

Ylempi osuus on kuukausiennuste aurinkomerkkiin tarkemmin katsomatta.. Heittakaa vaikka galluppina kuulostaako kenestakaan muusta tutulta vai ei, ja muutenkin ,horoskoopeista valittamattakin, ilahdun aina kun joku kertoo omia kuulumisiaan !!

 Maaliskuu 2008

Mars vaihtaa merkkiä heti maaliskuun alussa ja tekee samalla tarkkaa oppositiota Plutolle maaliskuun puoleen väliin saakka. Tämä on erittäin energistä ja kiihkeää aikaa jokaisen ihmisen elämässä, mutta ei välttämättä positiivisessa mielessä. Tällaisen jakson aikana kaikki ikävältä tuntuva tekeminen joutuu armottomaan vastatuuleen, jonka aikana on osattava vetää purjeet alas ja maltettava muuttaa sekä aikatauluja että päämäärää. Aggressiot nousevat pintaan äärimmäisen helposti jokaisella, joka ei osaa seurata omimman energiansa suuntaa, vaan etenee joko omissa tai toisen asettamissa velvoitteissa. Tapaturmat ja äkilliset tulehdussairaudet ovat kehon keinoja muistuttaa tuhoon johtavasta reitistä ja niitä on luvassa tällaisen jakson aikana. Ilmiö saattaa nousta esille onnettomuuksien uutisointia seuratessa. Jokainen meistä voi omalta osaltaan helpottaa omaa ja läheistensä tilannetta pyrkimällä rakentamaan jokaisen päivänsä mahdollisimman mielekkääksi ja kiinnostavaksi, jolloin universumin maapallolle työntämä energia pääsee purkautumaan positiivisella tavalla sellaisiin muutoksiin, jotka parhaiten palvelevat sinun kehitystäsi. Tämä on yksi loistavimmista ajankohdista pistää oma elämä oikeille raiteille ja asettaa itselle selkeät ja innostavat tavoitteet. Jotkut meistä tulevat säteilemään hurjaa ja menestyksellistä energiaa kaikkialle ympärilleen. Sinä voit olla yksi menestyjistä, mutta se edellyttää sydämesi äänen tarkkaa seuraamista. Jos sinulla on asioita tai ihmisiä, joista haluat päästä eroon, niin parempaa hetkeä ei voi kuvitella. Valon ja voiman miekkaa tarjotaan jokaiselle ihmiselle ja sinä päätät otatko sen vastaan. Maailman poliittisessa tilanteessa ja talouselämässä on odotettavissa melkoisia myllerryksiä ja kurssiheilahduksia etenkin 7-11.3 välisenä aikana, jolloin oppositio on tarkimmillaan. Samaan ajankohtaan yhdistyy myös ilmastollinen ja geologinen energiavyöry, jonka ilmenemismuotoja voimme jäädä mielenkiinnolla odottelemaan. Samalla aikavälillä myös Aurinko tekee yhtymää Uranukselle Vesimiehessä ja takuulla lisää hermostuneisuutta ja epävakautta kaikkialla maapallolla. Nyt on viisasta tempaista sotavarustus niskaan ja päättää, ettei kenelläkään ole oikeutta pompottaa sinua pätkän vertaa. Vain itsenäiset ja terveellä tavalla itsekkäät ihmiset selviävät tästä kuukaudesta ilman suurempia vaurioita tai mielipahaa.

Kauris

Koko maailmaa ja maapalloa järisyttelevä Marsin ja Pluton oppositio aivan merkkien rajoilla heittää sinun harteillesi kaikkein suurimman elämää ohjailevan energian suuntaamisen. Kosmisen voiman hallitsijana sinulla on tässä kuussa valtava sisäinen paine päästä tekemään juuri sinulle tärkeitä asioita ja vain niitä. Jokainen velvoitteisiin tai pelkästään toisten toiveisiin perustuva tekeminen herättää sinussa suurta aggressiivisuutta, jota ei ole ollenkaan helppo käsitellä itsellesi ja ystävillesi turvallisella tavalla. Jotta et aiheuttaisi aivan mahdottomia vahinkoja lähiympäristössäsi, tulee sinun pysyä omassa keskuksessasi ja tehdä vain sitä, minkä itse koet mielekkääksi.

Layali Simsimeyyasta tuttu kaveri Faramawi heitti jo pari viikkoa sitten ilmaan ajatuksen, etta vois kysya Ibrahimilta, myos LS:ssa mukana ollueelta vanhemmalta ja kokeneelta tanssija-koreografilta, ottaisko se mut ryhmansa treeneihin oppimaan, siis ihan muuten vaan, ei mitenkaan vakavasti ku kohta lahen kuitenki pois jne..

Viime viikolla sitte tormasin ite Ibrahimiin Balloon-teatterilla ja tuli asia puheeksi. Se sano heti etta tuu vaan porukkaan mukaan, olihan se jo nahny mun tanssia simsimeyyashow'n yhteydessa.

Sen jalkeen kaikki kavikin niin nopeesti, etten ihan viela oo ehtiny tajutakkaan.

Perjantaina kiipesin Ibrahimin ja komppanian kanssa samaan bussiin, joka vei meidat vahan Gizan laitamille Dreampark-huvipuistoon, jonka ulkolavalla ne esiintyy 6xviikossa parin muun tanssiryhman kanssa vuorotellen, 1-2 esitysta paivassa.

Kattelin ja ihmettelin, totesin etta aika vauhdikasta meininkia, mut ei ihan mahdotonta.

Lauantaina menin taas, ja esitysten valilla Ibrahim patisti mut jo treeneihin, ja siella pukkarissa ma sitte koitin farkuissa ja villapaidassa toistaa sen ja Suadin (yks ryhman tytoista) perassa saiditanssia parhaani mukaan...Ibrahim sano lopuks etta bravo bravo, huomenna sit tanssit tan ryhman kanssa lavalla!

En ihan uskonut, vaikka tosissaan se naytti olevan, kun kaski mun tulla seuraavana paivana sen ja Suadin mukaan aikasemmin treenaamaan. Kattelin tanssia kotona sit videolta, kirjotin sen ylos ja otin epauskostani huolimatta esiintymismeikitkin mukaan..

10 min. ennen esitysta sain mekon paalle ja kultaset tanssikorkkarit jalkaan, ja ekaa kertaa paasin tanssimaan ton just oppimani koreografian ryhmamuodostelmassa ja poikien kanssa vasta tositilanteessa. Onneks toi oli simppelein tansseista, eika muodostelmissa ym.ollu mitaan maatakaatavia paikkojen vaihtoja tms. Mutta kun solistikin haaraili valilla omiaan ihan mun edessa, ni eihan se ihan nappiin multa mennyt.. Joskin olosuhteisiin nahden saavutusta oli jo siina, etten ainakaan lahteny ihan vaaraan suuntaan , en pysahtynyt enka antanut hymyn pudota!

Ku se oli ohi ni kaverit hurras mulle, ja Ibrahim sano etta hyva hyva, ja huomenna viela paremmin..

Tanaan sit treenattiin eilen alotettua toista tanssia, jossa on 3 osaa, fellahi, saidi ja baladi. Ne oli laittamassa jo mua sen kanssa lavalle, mutta univelkaisena (innostukseltani on yot jaany lyhyiks), paansarkyisena ja aivot taynna uusia askelia -taysin sekalaisessa jarjestyksessa-  pyysin saada olla pilaamatta niiden systeemeja tanaan, ja armonaikaa vapaapaivan yli keskiviikkoon.

Saidin kuitenkin otin uusiks, ja se alkoi jo onneksi olla miltei lihasmuistissa.

Tuolla on ilmeisesti yleensakin tommonen metodi, etta monet oppii tanssia vasta ryhmaan tultuaan (ku taal ei oo mitaan tanssituntisysteemia niinku meilla), ja lavalle mennaan heti ku suinkin mahdollista, alun mokailuista huolimatta.

 

Toita ois sitte tasta lahin 6x viikossa 5h paivassa matkoineen ja odotteluineen->yhteensa 3-5 tanssia/esitys, ja repertuaaria taitaa olla n.7 eri tanssia talla hetkella. Kaikki on aika vauhdikkaita biiseja pilke silmakulmassa suosittuun shaabi-musaan (esim. Hakim ja Saad el Sogheir), ja mahtuupa sinne yks moderni simsimeyyakin mukaan..Alkuvaikutelma mulla on, etta tekniikka ei oo kauheen vaikeeta, mut mulle suurimmat haasteet on vauhti ja ryhmamuodostelmiin kylmiltaan hyppaaminen - ja tata ennen oon ollu elamassani poikien kans samaan aikaan lavalla tasan 5 esityksessa, ja aina etukateen porukalla treenanneena, suomessa kun ei tuohon pahemmin ole tilaisuuksia, vaan miestanssijat taytyy aina raahata sinne taalta etelasta asti, ja sit ku ne tuodaan, ni ite esitysta ei oo tarkotus tuhlata puolinaisuuksiin ja mokailuihin!

Ja kaikki taa kiva tapahtuu tietysti just samaan aikaan yliopiston kanssa.. Kyllahan mua tavallaan hirvittaa se miten mahdan handlata arabianopiskeluvelvollisuutenikin tassa sivussa, mutta toisaalta en kylla oo hetkeakaan eparoinyt, suostunko tahan hommaan vai en, ihmetellyt vaan, etta kavipa tsaka ja onko taa totta vai unta, etta yhta-akkia loydan itteni unelmatyopaikastani! Palkan maarasta mulla ei kylla oo hajua eika valiakaan!

Onneksi sain just viimeisen puhekielen kurssin Fajr-keskuksessa paatokseen (ja onneksi kaikki muut tanssiryhmassa on egyptilaisia, ei tarvii englannin puhumiseen tuhlata aikaa!). Ja toisaalta myos monta kertaa yliopiston massaluennolla huonon maikan sattuessa kohdalle oon miettiny, etta mita ma taalla teen jos opi ku pari pikkujuttua 2,5 tunnissa...Ja kaikeksi onneksi mulla on semmonen stipendi, jolla voin ostaa laadukkaampaa ja tehokkaampaa opetusta muualta aamupaiviksi sen jalkeen ku taa mun perehdyttamisjakso tanssiryhmassa loppuu (nyt mulla on kai joka tyopaivan aluksi ensin yksityistreenit) eika mun tarvii enaa miettia uusia askelia aamusta iltaan. Mut taa viikko on tanssille omistettu!

Ja kaiken muun tuurin lisaksi onnien onneksi Ibrahim on tosi hyvasydaminen, kannustava ja mukava pomo, joka nayttaa uskovan muhun (ja vaivautuu treenauttamaan mua vaikka lahen jo toukokuussa pois) . Nyt haluun vaan nayttaa olevani tuon luottamuksen mittainen, joten huomenna on taas omat pitkat treenit tiedossa, vaikka ryhmasta onkin vapaapaiva.

Muut ryhmalaisetkin on kivoja, ja varsinkin sillon ku ne tekee taysilla, niin tanssiakin on ilo katsoa !!!

Tossa alla on yks video ks. ryhmasta, patka simsimeyyaa, johon en varmaan ihan heti paase mukaan ku se taitaa olla vaikein naista tansseista.

Toinen video on samoissa esityksissa tanssivan breakdanceryhman temppuja.

 

 

 

 

Jos joku asia mua nyt kaduttaa elamassa niin se on se, etten jo heti syksylla alusta asti hakeutunut enemman yksityis-tanssitunneille,  enka kaynyt enempaa edes katsomassa esityksia.

Nyt joululomalla ja sen jalkeen asiaa on tullut jonkin verran sitten  korjailtua.

Outi

Jo ennen joula kavin Outin opissa, ja nyt uudestaan loman jalkeen. kun toivoin tekniikkajuttuja (vs.koreografia), se opetti mulle ekalla kerralla monta haasteellista liikkeita ja liikeyhdistelmaa, ja toivomuksesta keskityttiin erityisesti varinoihin, jotka oon tainnut ymmartaa hieman vaarin aikasemmin, koskapa ne on mulla yleensa niin jaykassa.

Tokalla kerralla opettelin pienta rumpusoolonalkua, jossa on paljon haasteellista harjoteltavaa, seka tekniikan etta ilmaisun kannalta..Kunhan nyt sen sais siedettavasti kroppaan, sit on aie menna opettelemaan loputkin biisista!

Oon ollut tyytyvainen, koska Outi tuntuu oikeasti kattovan mun tanssia tarkkaan, ja sanoo ja korjaa kadesta pitaen suoraan mika on sen mielesta hyvaa ja mika huonoa. Tietysti tan tekee helpommaksi yhteinen aidinkieli ja

varmaan sekin, etta ollaan jo niin tuttuja,ettei tarvii kenenkaan ujostella eika saastella sanoja. Ja ehka myos toi kaveruus vaikuttaa siihen, et on sellanen olo et se tosissaan haluu auttaa mua kehittymaan, niinku ite toivon, mahollisimman hyvaksi tanssijaksi.

On ollut myos tosi mielenkiintoista jutskailla kaikenlaista tanssista ja sen sivusta, vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia..aihe, josta tykkaan parpattaa paljon ja pitkaan kenen tahansa samassa koukussa olevan kanssa, mutta tottakai erityisesti Outin kanssa, koska silla on taalla yli pari vuotta tanssijana tyoskennelleena tiettya kokemusta ja nakemysta tanssista itestaan ja takalaisista kuvioista ja meiningeista..

Kaytiin myos Tajdinin kanssa kattomassa Outia Nile Pharaon-laivalla. Ei ollut valittamista, muuta kuin etta olis sita pidempaankin katellut. Ekaks oli ohjelmassa kitaramiehen soittamia coverbiiseja, sitte Outi purjehti huivin kans lavalle (suoraan sairaslomalta), aikansa tanssi ja tannoura tuli tilalle, sitte taas Outi, erilaisessa puvussa ja milayan ja kahen tanssijapojan

kanssa. Erityisesti pidin tosta tanssista (aleksandrialaismeininkia), siksikin, etta -niinkuin usein kenen tahansa tanssijan kohdalla- eka biisi on viela vahan lammittelya, ja sen jalkeisissa on viel asteen verran enemman draivia ja fiilista.

Aida

Sitten uskaltauduin ittensa Aida Nourin tunnille.Olin tahan mennessa jotenkin hassusti ajatellut, etta meen tollasten kuuluisuuksien luo vasta kun oon  melkein taydellinen (eli millonkohan..??), mutta Outin rohkaistessa ottamaan ihmisilta tunteja ihan senkin takia etta naen erilaisia tanssijoita/opettajia, paatin pirauttaa Aidalle, jonka tiesin asustelevan ihan naapurissa, ja jonka kanssa olin jo festareilla vaihtanut muutaman sanan.

 

(Lisatietoa ihmisesta loytyy mm. linkeista http://welcome.to/aidanour , http://www.vatsatanssi.fi/ -> sivupalkista "kuuluisia tanssijoita", http://www.nilegroup.net/teachers.htm#aidanour )

Kun loysin oikean kerrostalon oikealle ovelle, Aida oli viela aamuteella ja sille toita tekeva tytto tuli avaamaan ovea.

Esittelin itteni ja kun Aida kuuli etta oon Suomesta se ilahtui- veli on kuulemma suomalaisen kanssa naimisissa ja asuu siella (mut ei kylla ole tanssialalla).. Sit se kysy kenen opetuksessa oon ollu Suomessa ja taalla ja opejen nimia luetellessani se sano vaan etta joo se on hyva ja se ja se..Ja sitte et haluunko oppia orientalia ja shaabia..mietin hetken etta mikahan niiden ero oikeen olikaan..Olematta 100% varma vastauksesta sanoin etta no shaabia.

Mentiin kerrosta ylemmas toiseen kamppaan , jossa oli pienehko peilisali.

Eka tehtiin arabeskisarjaa ja vahan se jotain korjas mut sano et teen arabeskit ihan hyvin ja oikein (varmaan eka kerta ku joku sanoo mulle noin!)..Sit se opetti useampia sarjoja, jotka ei ollu mitaan ylivoimaisen vaikeita kylla. Eipa se muutenkaan kovin kriittinen ollu,sano etta tanssin ihan hyvin,  mutta isoin ja tarkein asia minka se mulle sano, oli etta kuuntele rytmia. Taa ei ollu eka kerta ku mulle huomautetaan tanssitunnilla asiasta- itseani suht' musikaalisena ihmisena pitavana oletan aina menevanni rytmissa, ja siksi alan kai huolimattomaksi!

Kaikista suurin anti tunnilta oli nahda Aida lahelta. Olin ma tietty jotain YouTube-videoitakin siita nahnyt, ja vilaukselta festareilla vahan jammailemassa, mutta nyt vasta tajusin, miks se on niin hyva ja kuuluisa.

 

(tassa niita videoita, loytyy varmaan lisaakin netista jos ettii:  http://www.youtube.com/watch?v=jhJOkHZ2oQg , http://www.youtube.com/watch?v=S7RUP1OmIecja , http://www.youtube.com/watch?v=S9oaKqtRR8w , 

Vaikka se on jo vahan iakkaampi rouva ja omenanpyorea, eika treenikamppeetkaan ollu mistaan trendikkaimmasta paasta, ja vaikka pystyin melkein paapiirteissaan toistamaan kaikki liikkeet mita se teki, niin en tajua, enka ikina varmaan pysty tavoittamaan sita keveytta milla se teki kaiken minka teki niin hauskasti ja helpon nakoisesti!!

Tunnin lopuksi kun vahan juteltiin, se sanoi etta kun kerran asutaan lahekkain, niin oon tervetullut treenaamaan sen studiossa itsekseni ihan millon vaan se sattuu olemaan vapaana (eli suurimman osan aikaa), ihan ilmaseksi. Pirautan vaan ja varmistan, ni sen tyontekija-tytto (jonka nimea en viela muista) tulee avaamaan oven...Mahtava tarjoushan toi on, koska olin just ettimassa sopivaa treenipaikkaa, etten taalla ihan jaykistyis, parempi tietty viel jos onnistuis edistymaankin! Kotinurkissa kun ei paljon mahdu steppailemaan, kun pari arabeskia riittaa siihen et tulee seina tai lipasto vastaan..

Nyt oon sit pari kertaa kayny siella, ja se naytti oikeasti tarkottavan mita sanoi. Mikas siina, oon tosi onnellinen. Tasta kotoa on sinne vain 10 min.kavelymatka.

 Reda Troupe ja Gawmeyya

Reda Troupe- egyptilaista kansantanssiryhmaa yritin paasta jo syyslukukaudella kattomaan (koska se on maineikas ja siella on muutamia tuttuja toissa), mutta aina onnistuin lahestymaan niitten kotinayttamoa, Balloon-teatteria jotenkin vaaraan aikaan. Ekaks jo syyskuussa joku sano, etta Ramadanin aikana on tanssi kielletty, ja niinpa paasin edes olla kyselematta mitaan ja palasin asiaan Eidin jalkeen..no, tosi kiva, ne sano et oisit tullu Ramadanina, taalla oli sillon joka ilta tanssia, mut nyt Reda Troupe on lomalla ja sen jalkeen matkalla..

Sitten myohemminkin soittelin teatterille mut ne oli yleensa niin autuaan huonosti informoituja, etta kun kerrankin soitin samana paivana varmistaakseni, etta illan esiintyja on RT eika Gawmeyya, ja ne sano et joo joo, niin illalla jouduin taas pettymaan. Siita vahintaan sen paikan vaki varmaan mut muistaa vielakin (sen lisaksi et oon siella viime aikoina ravannu ilmaiseksi milloin kenenkin kasipuolessa), ku rynnin esityksen alettua- huomatessani etta kattelen samaa Gawmeyyan showta jo kolmatta kertaa-  melkein itkien ulos ja vaadin rahoja takasin...Oispa pitany kehata kysya ajoissa joltain tutulta troupelaisten tuttujen numeroita ni ois saastyny paljolta ravaamiselta..

No anyway, joululoman jalkeen on sitten tullu nahtya ne useempaakin kertaan, valilla laiskempina ja valilla vahvempina. Yllatyin ku sain tietaa, et ne tanssii vuodesta toiseen samoja Mahmoud Redan tansseja, ja niistakin vain pienta osaa, johon troupella on varaa ostaa esitysoikeudet..ja tosiaan, ihan samoina versioina muuttamatta niita miksikaan! Hienoja tanssejahan ne on, mutta luulis etta niihin jossain vaiheessa leipatyona kyllastyis!

Oon kylla ite nauttinu Rdan tanssien nakemisesta lavalla, joukossa on monta tuttua tanssia viime kesan Aleksandrian reissulta, ja livebandi tietysti on itessaankin kivaa kuunneltavaa. Vaikka kamerat on siel Balloon-teatterissa kielletty ni onneks nauhurit eim (kai):

Gawmeyyassakaan ei suoranaisesti oo mitaan vikaa, ja oli tavallaan mielenkiintoista nahda, miten sama esitys kehityy ajan myota (heinakuu-lokakuu-joulukuu). Gawmeyyan tyttojen meininki on toisaalta tietylla tavalla raiskyvampaa ku Reda Troupen tyttojen, toisaalta sama raiskyvyytta sanoisin joskus raiskimiseksi ja alan kaivata Redan tyylin tiettya pehmeytta ja rauhallisuutta..

Muita tuttavuuksia

Luxorissa ja Assuanissa Tajdinin kanssa kaydessamme sain sen -yllattavan helposti- vedettya mukaani kattelemaan paikallista tanssielamaa.

Luxorissa tuli nahtya hienossa hotellissa tanssiryhma, joka oli kylla tottapuhuen eika keskinkertanen (rumia arabeskeja, osa tanssijoista oli vahan pihalla jne..). Samana iltana pistaydyttiin myos vastapaisessa diskossa kun siella oli kuulemma tanssijatar esiintymassa.

 

Tyttoparan loysin vessasta vaatteita vaihtamasta kipeena ja kuumeisena. Juteltiin vahan ja koitin kannustaa sita vahan. Ku se tuli lavalle, ni sit se pyys mua kanssaan jammailemaan, ja ku lahin kohta istumaan ni tilalle tuli jotain aijia miltei sita likistelemaan. Saaliks kavi. Sen tanssi oli itessaan vahan ykspuolista, ja ois ollu varmaan siita edes asteen parempaa toisena paivana terveena..

Assuanissakin paadyttiin yhen hotellin yokerhoon, jossa olin taas ainut nainen (ONNEKSI miesseurassa omasta takaa), mutta siella oli sentan livebandi ja kolme ihan jotain osaavaakin tanssijatarta. Eka niista, pitka ja rotevahko nainen, tuli yksin lavalle sooloilemaan, ja aluks en pitany siita erityisesti ku puku ei ollu erityisen kaunis, ja silla oli muutenki semmonen jotenki tuhma-tytto-lookki, ja se jutteli ja flirttaili lavan edessa shiishaa polttelevien ja viskia juovien lihavien raha-aijien kanssa. Oli ainaki toinen niista kahesta muustakin viela enemman h..ahtava, enka tieda enka halua ehka

tietaakaan mita pitkan yon paatteksi tapahtui..Ku ne kutsu yleisoa lavalle (kavin maki siella siippani paikan laatuun jalomielisella suostumuksella), ni sinne tuli taas joku niista aijista tekemaan pervoja liikkeita miltei tanssijattaressa kiinni. Joten eipa kay kylla takalaisen soolotanssijan hommaa aina ihan ehdottomasti kateeks..Kuka paasee hyviin ja

siveellisiin paikkoihin hyveellisin keinoin ni taitaa olla aika onnekas!!!

Anyway, ekasta tanssijatatresta (oisko nimi ollu Adwa) aloin vahitellen pitaa. Sit ku se alko paasta vauhtiin, ja naytti uppoutuvan enemman tanssin vietavaksi ku miesyleisoa miellyttamaan, siita tuli mun mielesta jotenki aidompikin puoli esiin ja se oli ihan taitavakin. Sita voisin menna uudestaanki kattoo Assuanin Horus-hotellin yokerhoon jos sinne suunnalle viela paadyn elamassa.

Assuanin paikallista kansantanssiryhmaakin

meidan oli onni paasta kattomaan, tosin taas myohastyttiin vaarin

iformoituina museon aulassa pidetysta esityksesta..

Niiden muutaman viimeisen tanssin perusteella, jotka ehdin nakemaan, olin kuitenki yllattynyt. Tanssi ja musa, ja osin puvutkin oli aika erilaista ku mita olin tottunut pitamaan "nuubialaisena" tyylina tanssitunneilla ja -esityksissa oppimani perusteella. Oli siina jotain tuttuakin, mutta paljon myos ihan mustan afrikan meininkia, rummutusta ja hyppelya!! Onkohan se niin, etta meille on vaan paatynyt joku nuubialaisten tansseista inspiroitunut (Reda-?) nayttamolle tehty versio..?

(allaolevasta videosta ei paljon nay ja se on kuvattu takavinosta, mut ainaki kuuluu)

 

 

 

Kavipa taalla Tuija ja Hossenykin Suomesta porukan kanssa pari viikkoa sitten. Oli ihan kiva naha tuttuja suomalaisia (terveisia vaan sinne:) ja paasta pitkasta aikaa Tuijan oppiin. Sen lyhytkurssilla opeteltiin kivan pehmee ja kaunis koreografia Kazem El-Saherin herkkaan biisiin..Ite asiassa kavi mielessa, et jos saisin sen treenattua kyllin hyvaksi, ni voisin "edustaa silla Suomea" Nile Groupin lava-on-vapaa-tyylisessa iltanaytoksessa, ku se ei oo liian vaikee eika liian pitka, ja vahan eri tyylinen ehka ku monet siella viimeksi nakemani jutut..no, enpa uskalla viel luvata.

Sekin viela sanottakoon, etta sen perusteella mita on taalla (ainakin tiettyjen piirien) tanssivaen kanssa ollut tekemisissa, oon ollut havaitsevinani, et ihmiset reagoi positiivisesti ku sanon olevani suomalainen. Mikas siina, jos toi pitaa paikkaansa ni kivahan se on, kiitos vaan omasta puolestani niille, jotka on tuonu suomalaisena mullekin hyvaa mainetta jo ennen ku tanne nokkaani pistin!!!

Toisaalta, yleisellakin tasolla on siina mielessa kiva olla suomalainen, etta ihmisilla ei oo  yleensa meista mitaan ikavia (joskaan ei mukaviakaan, paitsi Nokia;) ennakkokasityksia..

Sekin on ollut mukava huomata, etta suurin osa tapaamistani tanssivaesta on todella mukavaa, auttavaista, rauhallista ja ystavallista porukkaa, ei mitenkaan nokka pystyssa, ja ehka vahan liberaalimpia (ja monet maailmaa nahneempia) kuin keskivertoegyptilaiset yleensa.

 

 

 

 

 

Karsivallisyytta kaverit,kylla ma tanne aion edelleen kirjoitella vaikka aika hidasta onkin. Kuvia olen saanut jonkin verran latailtua, mutta niitakin on lisaa tulossa.

Huomenna suuntaan kuuluisan tanssijattaren Aida Nourin yksityistunnille, kerron sit millasta oli!

Samoin kuin Outin tunneilla ja elamani ekalla arabi-viulutunnilla!

Kuten saatattte ehka huomata, laitoin sivupalkkiin linkkeja kavereideni kotisivuille. Jos sulla on sivu jota en oo viel huomannu ni pista mulle linkkia, saatan laittaa sen tuohon jos sattuu huvittamaan.

SUOMI

Vietin pari viikkoa rakkaassa,puhtaassa ja rauhallisessa kotimaassa. Myos joulu oli harvinaisen idyllinen, sain nauttia koko perheen seurasta monta paivaa putkeen ilman mitaan kiiretta- kerranki ei tarvinnu valita viettaako se aidin VAI isin luona! Aiko oli kasvanut paljon isommaksi tytoksi, jutteli paljon, ja nautti taysilla ihmisista ymparilla ja erityisesti kinkusta ja kalasta ("lisaa lihaa!"),jota saa Ainon ja Jonin mummin luona enemman kuin keskimaarin kotona Hesassa.

Lunta ei tosin ollut edes Lappeenrannassa (varmaan eka kerta kun naan lumettoman Lappeenrannan keskitalvella),paitsi aattona ohut kerros niin et just ja just pysty sanomaan joulua jotenkin valkoiseksi..seuraavana paivana sekin suli pois..

Mulla oli kerrankin ollut varaa ostaa joululahjoja, juuri muuta mulla ei rinkassa ollutkaan taalta Kairosta lahtiessa. Mukaan tarttui taalta mm.hajuvesia, koruja, telttoja,vaatteita, makeita juttuja ja aplikoituja tyynynpaallisia..

 

Kavereitakin ehdin nahda sopivasti, ilahtua hyvan ystavan tulevista haista (hei kulta, tiedat kuka olet), nauttia synttaridrinkeista oltuani taalla monta kuukautta 98% raitis,kattoa Mahmoud Redan tanssileffat (Gharam Fil Karnak ja Agazit Nussi Sana)jotka ostin cd-versioina itelleni joululahjaksi, lukea synttarilahjaksi saamani kirjan Immaculee Iligabiza: Elossa Kertoakseen, siis se sama nainen jonka tv-haastattelusta jo taalla mainitsinkin. Voin suositella tuota, vaikka ite ahminkin sen ihan liian nopeasti! Ja alkaa pelatko, ei siina Ruandan kauheuksia kauhean yksityiskohtaisesti kuvata, vaikka eipa kansanmurhasta kovin kaunistakaan saa tehtya.

Ihaninta Suomessa on taalta tullessa erityisesti puhtaus, raikas ilma ja juomavesi, ja tietysti laheiset ihmiset, ja ylipaansa se, etta kaikki on niin tuttua ja turvallista.Taalla tulee varsinki nyt talven kylmyydessa ikava semmosia asioita kuin oma lammin kamppa Vuorenpeikontiella, ja siella oma sanky, sohva ja vessanpontto.. Loytyyhan noi taaltakin kampasta mut se ei oo sama!

Heti uudenvuoden jalkeen kuitenkin oli aika siirtya taas eteenpain, talla kertaa Kairon kautta Istanbuliin.

Kuivasin lahtokyyneleet (hyvasteilla on nykyaan taipumus tuntua joka kerran pahemmilta), vaihdoin Budapestissa konetta ja nieleskelin Malevin lentokoneen latistunutta muovipussisampylaa, sitte otin Kairon kentalta taksin kampalle ja takas, purin ja pakkasin siina valissa taas uuden lahjalastin kyytiin.

ISTANBUL

Tajdin tuli kentalle 17v pikkusiskonsa Fatman kanssa vastaan. Ku se siita viela lahti hetkeksi asioille ja me jaatiin Fatman kaa kahestaan ni siina sitten juttua riittikin- mitaan yhteista kielta ei ollu paitsi elehtiminen.

Kerrankin kaikki ne nimet, jotka aina aikasemmin oli menny yhesta korvasta sisaan ja toisesta ulos, sai kasvot.

Aluksi tietty oli vahan hiljasta, ku ei oltu viela tuttuja (paitsi anopin="aidin"="Jaden" kans), mut pian tuli sellanen olo, et oon jo osa sisarusparvea (kotityoita mun ei kyl annettu tehda siskojen lailla).

Kolmion jakaminen 10 muun ihmisen kanssa ei ollut niin rankkaa kuin olin pelannyt.Onneksi kaikki -viela kotona asuvat 3 veljea ja 2 siskoa, isoveljen vaimo ja kaks pikkutyttoa ja yade- oli kivoja ihmisia!

Yks huone oli varattu naimisissa olevalle isoveljelle Sadettinille ja sen vaimolle ja kahdelle pikkutytolle.

Olkkarissa katottiin telkkua, syotiin ja seurusteltiin, ja sit oli viel pienempi huone johon millon kukakin vetaytyi paivanokosille tai laksyja pakertamaan.

Illalla kaapista kaivettiin jokaiselle omat patjat ja petivaatteet, ja levitettiin ne huoneiden lattioille- normaalisti ois ollu tytot ja pojat erikseen, mut mun ja Tajdinin kans ne halus valttamatta teha poikkeuksen, ja pisti meidat yhteen ja muut toiseen huoneeseen.

Aamulla osa porukkaa lahti aikaisin toihin ja opiskelemaan, me muut nukuttiin myohaan ja puolenpaivan aikaan vasta levitettiin poytaliina lattialle ja kannettiin siihen aamupala: suolaista valkosta juustoa (vahan ku fetaa mut haisi mun mielesta lampaalle),oliiveja, leipaa, teeta, kurkkua, tomaattia, jugurttia ja melassisiirappia.

Illat meni milloin kenenkin luona kylassa. Aina joku kutsui tai tuli kaymaan, ja kutsuista olis ollu epakohteliasta kieltaytya vain siks et vasyttaa, ei huvita ja on nuha.

Monessa paikassa ehdin makin kylailla, mutta illat muistutti toisiaan: ensin juodaan teeta, sitten levitetaan sapuskat taas lattialle liinalle monissa eri yhteisissa kupeissa, joista jokainen sitten syo omalla lusikallaan. Jos on paljon jengia- niinkuin yleensa on, koska kurdiperheissa taitaa kymmenenkin lasta olla ihan normaali maara- niin miehet ja eksoottiset vieraat syo ensin ja naiset ja lapset vasta sitten mita jaa (kylla sita jaa vaikka kattaus ei enaa oiskaan niin kaunis).

Sitten juodaan teeta, napostellaan kurpitsansiemenia tms.linnunruokaa, sit syodaan hedelmia ja sit taas juodaan teeta. Yleensa taa kaikki tapahtuu lattialla istuen, ja mikas siina.Seinia reunustaa mukavat selkanojatyynyt ja lattialla on kokolattiamatto, joka pysyy uskomattoman puhtaana siihen nahden, miten paljon lapsia silla temmeltaa, ja etta niiden paalla syodaan ja juodaan joka paiva. Ainakin "meilla" matto imuroitiinkin joka aamu ja aina tarpeen tullen viela harjattiin semmosella lootalla missa pyorivat harjakset heittaa murut boksiin. Jos ei toi ois niin suuritoiselta vaikuttava jarjestely, niin voisin makin roudata kotoa sohvat ulos..

Ma opin siina pikkuhiljaa enemman kurmanjinkielen sanoja ja ilmaisuja, ja yaden ja joidenkin muiden kanssa pystyin vahan kommunikoimaan arabiaksikin. Tajdinin aidin isa oli Irakin arabi, siita tuo, mutta irakin murre ulkomaalaisen versiona oli mulle- egyptinmurretta sonkkaavalle ulkkikselle- usein haasteellista.

Toi olikin ehka se asia mihin eka kyllastyin- ravaamaan milloin kenellakin ja istumaan koko illan ymmartamatta juuri mitaan. Sinansa kylailykutsut on kiva juttu, mut liika on liikaa kaikessa..Jayha suomalainen ei ole oppinut olemaan kylailytuulella koko ajan siksikaan, etta siihen liittyy jatkuva hymyily ja kohteliaisuus, vaikka ois kuinka kuumeessa ja vittuuntunut. Tajdinin perheen luona olin edes enemman kotonani, sai olla rennommin ja ottaa vaikka tirsat jos silta tuntui.

Ruokien kuvia tahan laittaisin jos oisin niita filmannut. Vakioita oli kuitenkn riisi (semmosiin nuudelintapasiin sekotettuna), kurkku-tomaatti-salaatti, raa'at sipulinvarret, paistettu kana..Jos oli kalaa niin ne oli semmosia kokonaisena friteerattuja pikkusintteja. Myos shamborek oli hyvaa (leivan sisaan leivottu lihaa ja sipulia tms.), samoin turkkilainen pitsa, kirsikkasoppa, semmoset taytetyt taikina/kuskuspallot,taytetyt vihannekset, tershek-vihannesmuhennos ym.ym.

Ruoka oli kylla joka paikassa hyvaa, ja kaksi viikkoa kurdiemantien toinen toistaan herkullisempien patojen aaressa istuksittuani taisinkin pulskistua muutaman kilon taas! (milloinkas mulle ei ruoka maistuisi..)

KURDISTAN

Mulla oli ilo ja kunnia olla mukana ku Tajdin palasi kotiseudulleen ekaa kertaa sen jalkeen kun lahti sielta maailmalle 15-vuotiaana.

Ita-Turkkiin paasi bussilla Istanbulista, vaihtoehtona ois ollu lentsikka. Matka kesti

 bussilla n.20 tuntia Istanbulista Nusaybiniin. Etukateen mua pelotti, koska saa oli Istanbulissa kylma ja luminen (-toisin kuin meilla Suomessa) ja olin kuullut Tajdinilta juttuja Turkin vuoristoteista ja rotkoista..Onneksi kuitenkin 12 vuodessa vuoriin oli tehty monta suoraa tunnelia,jylhankauniista maisemista huolimatta rotkonreunoista ei nakyny vilaustakaan,  ja liikennekkin oli iisimpaa kuin mita kuvittelin.

Siinahan se meni, vierekkain oli kiva korotella ja parannella apteeksta ostetuilla litkuilla Tajdinin

flunssakuumetta.Pimea peittikin sitten suuren osan maisemista, valilla pysahyttiin taukoasemille safkaamaan ja aamunkoiton aikaan oltiin jo Kurdistanin puolella.

Ilma oli kevainen ja raikas. Linnut parveili aavojen peltojen ylla ja siella missa pelto loppui karut vuoret paistatteli aamuauringossa.

Tajdinin eno oli jo pysakilla odottelemassa ja kyytsasi meidat Piralikan kylaan, Tajdinin aidin kotitaloon, jossa eno asui vaimonsa, kuuden lapsensa ja Tajdinin mummon kanssa.

Talo oli rakennettu oljesta ja savesta, ja siina oli kaks kerrosta. Ylakerran kaks huonetta,keittio , vessa ja (reika lattiassa) kattotasanne oli varattu ihmisille, alakerrassa ja muurien ja talon rajaamalla pihalla asui lehma,pari vasikkaa ja lauma kanoja, kukkoja kalkkunoita.

 

              

  Harmaavesi valutettiin ylhaalta kourua pitkin

lammikkoon pihalle, ja siita eteenpain ulos. Vessan

viemari puolestaan kuulemma meni maan alle seinilla

rajattuun kammioon, josta neste imeytyy alaspain.

Niinkuin muissakin kurdikodeissa, molemmat huoneet oli monikayttoisia: yoksi niihin levitettiin pedit (puhtaine

lakanoineen,toisin kuin taalla Egyptissa..) ja

paivalla ruokaliinat ja

seinia myoten istuintyynyt.

Kylassa oli varmaan korkeintaan 100-200 ihmista savitaloineen ja elaimineen. Tajdinin Suomessa asuva eno oli

sentaan rakennuttanut sen reunalle pienen moskeijan, jossa oli kylan pienuuteen nahden ihan iso minareettikin.

Toisella puolella kylaa oli suora maantie joka vei Nysaybiniin tai toiseen suuntaan suoraan Irakiin. Toisella puolella kylaa nakyivat pellon takaa Syyrian valot.

Ma sain myos kunnian olla muistettavasti ensimmainen siihen taloon astuva ja

Tajdinin mummon tapaama ulkomaalainen. Mummo oli jo rohtunut ja ryppyinen, mutta

sitkea ja huumorintajuinen ihminen, ja onneksi pystyttiin senkin -bagdadilaisen miehen lesken- kanssa jotenkin kommunikoimaan arabiaksi. Joka aamu se nousi aikasin lehmaa lypsamaan, kanoja ruokkimaan ja muiden kotitoiden pariin, niinkuin varmaan suurimman osan elamansa paivista oli tehnyt. Ja sillon ku me mentiin jo nukkumaan, se ja enon vaimo tiskasi tai laittoi leipataikinaa kohoamaan. 

 

Niinkuin kaikki muutkin talossa (paitsi ma en viela), mummokin oli sitkeassa flunssassa, mutta vaivaa tuskin  ulkopuolinen paasi huomaamaan. En ymmarra missa valissa se (ja muut) niisti nenaansakaan kun se tapahtu niin huomaamatta ja hiljaa!

Eika toi enon vaimo jaanyt jalkeen yhtaan, ruoka oli aina sairaan hyvaa ja se oli muutenkin ystavallinen, rauhallinen ja lammin ihminen.

Lapsia talossa oli 6, kolme tyttoa(vanhin tais olla 16) ja kolme poikaa (nuorin tais olla 3-4v.).

Tytot tykkas harjotella mun kanssa englannintaitojaan, etsien innokkaasti sanakirjasta uusia sanoja, ja myos opetti mulle mielellaan samoja sanoja kurdiksi ja turkiksi.

Kaikki lapset oli alyttoman rauhallisia, jopa niin hiljaisia ja kiltteja, etta aloin miettia , miten ne on saatu sellasiks..Kerran kurpitsansiemenia pistellessa ja aikuisten kanssa istuskellessa yhtakkia havahduin huomaamaan, etta sisarukset tappeli parin metrin paassa melkein nyrkein keskenaan, ilman et kuulu juuri pihaustakaan! Toisaalta koko perhe oli niin rauhaarakastavan oloinen, etten tosissaan halua ajatella minkaan olevan oikeasti pielessa.

 

 

 

 

Yhdeksi paivaksi mentiin sitten vahan matkan paahan Tajdinin kotikylaan,jonka kurdinkielinen nimi on Shveske. Siella olikin monta sukulaisperhetta odottamassa, ja kierrettiin talosta taloon teeta juomaan, juttelemaan ja syomaan.Kuten Piralikassakin, elaimet tepasteli pihoilla ja pientareilla enemman tai vahemman vapaina, ja se oli mukavaa katseltavaa.

 

Varsinainen kotitalo oli haikea naky. Rikkaruohot peitti pihaa ja seinissa oli jopa halkeamia. Tahan rapistumiseen ei ollut tarvittu kuin n.8 vuotta asumattomuutta. Pintaan nousi halu teha jotain asialle, tulla jollain porukalla jonain kevaana tai syksyna vaikka remonttihommiin ja tehda siita jollekin taas asuttava paikka- jos osais, itsellani ei ole savitalon (vai oliks taa betonia, en muista) korjaamisesta tai mistaan muustakaan remontoimisesta mitaan hajua.

Harmittaa, kuvasin videopatkaa kylasta ja talosta, mutta siihen tuli joku ongelma eika tietsikka enaa lue sita.

Kavimme tietysti myos kylan hautausmaalla, jolla lepasi Tajdinin  isa (joka kuoli aikoinaan ilmeisesti sairaskohtaukseen) ja muita sukulaisia ja naapureita.

Kylan laidalta hautausmaan muurilta alkoi pelto, jossa pari kalkkunalaumaa tepasteli

talviauringossa vapaana, ja

pellon toiselta puolelta taas jyhkeat vuoret.

 Idyllista maaseututuristille, mutta karua tietysti jokapaivaiseksi elamaksi. Tajdinin perhe ei ollut ainut, joka oli lahtenyt tastakin kylasta etsimaan onnea kaupunkiin tai ulkomaille. Muita elinkeinoja ei juuri ollut kuin maatalous, nyt kun

enaa harva uskaltautui lahtemaan rekalla Irakin puolelle kuskaamaan tavaroita ja oljya. Teiden varsilla nakyi hylattyja rekkaparkkeja ja hiljaisia taukoasemia, ja monta tyhjaa rekkaa, joiden omistaja oli ehka muuttanut Istanbuliin ja jattanyt rekan myymista odottamaan. Tajdinin Suomen enon veli kuului viela niihin harvoihin, jotka uskaltautuivat muutaman paivan-n.1 viikon kauppamatkoille Pohjois-Irakiin (rauhallisempi kylla onneksi kuin muut Irakin alueet) riskeista huolimatta, jattaen vaimon kotiin rukoilemaan, etta mies tulee viela toista takaisin.

Ma nain eraopaskurssin aikoinani kayneena ymparillani potentiaalia vuorikiipeily- ja maaseutumatkailun kehittamiseen, kunhan vain ensin Turkin valtion ja kurdien valiset ongelmat saatais ratkottua, vuoristo rauhalliseksi ja varmasti pommi/miinavapaaksi alueeksi, ja osaavia, kielitaitoisia ihmisia hommiin..

Kurdistanin ja Turkin valtion valiset ongelmat nayttaytyi mun pikavisiitin aikana vain parina poliisin maantieratsiana, jotka nahtiin sivusta ja muutamina kylien raunioina, savusta mustuneina kivikasoina, muistona 80-luvun kamppanjasta, jossa Turkki poltti alueella kylia, joiden asukkaita epailtiin PKK:n (Kurdistanin Tyovaenpuolueen) avustamisesta. Iltamyohalla kun Tajdinin kotikylasta lahtiessa halusin pysahtya ottamaan kuvan esim.Tajdinin kaymasta koulusta, eno pysaytti kylla auton, mutta kun kuva ei heti onnistunut, sita (ja ikkunasta katselevia kylalaisia) alkoi hermostuttaa , koska salaman vilkkuminen pimeassa oli sinansa jo epailyttavaa, ja jos Turkin sotilaat sen nakis, se saattais tuoda jo ongelmia.

Ja toisaalta sain kaikkialla (enemman tietty Istanbulissa kuin Kurdistanissa) ja aina liehuvista Turkin lipuista

kyllakseni. Suomalaiseen, vaatimattomaan juhlapaivaliputukseen verrattuna esimerkiksi valtavat,punaisen silkkilakanan nakoiset liput mahtavissa pylvaissaan oli tavallaan upeita, toisaalta taas ja pidemman paalle allottavan mahtipontisia. Samoin kuin kaikissa koulukirjoissa opetettavasta aineesta riippumatta olevat Ataturkia ylistavat historiankertomukset, kuvat ja tehtavat (esim. aidinkielen kirjassa kuva "Ataturk rakastaa lapsia" ja tehtavia, joissa piti kirjoittaa jotain aiheesta). Enon lapsia haastatellessani kavi kylla (sanoisinpa onneksi) ilmi, etta aivopesu ei ollut mennyt perille, painvastoin..

 SYYRIA, QAMISHLO

Pitaapa Syyriallekin perustaa oma kappaleensa, vaikka siella kaytiinkin todella pikavisiitilla.

Jo Istanbulissa viisumijarjestelyt alko nayttaa mahdottomilta- mun ois kuulemma pitany tuoda omalta suurlahetystolta suosituskirje, minkalaisia ne puolestaan ei kuulemma kenellekaan suostunu kirjottamaan, ja Tajdinin ois pitany lahtee johonki toiseen kaupunkiin Ita-Turkkiin jattamaan hakemus. Mulla oli kuitenkin viemisia ja lupaus Suomessa asuvalle ystavalleni kayda sen perhetta moikkaamassa, ja kun netista luin jotain etta ainakin skandinaavit vois ostaa viisumin rajaltakin, niin paatettiin yrittaa.

Tajdinin kylaa lahin kaupunkihan on Nusaybin, joka puolestaan on oikeastaan samaa kaupunkia Qamishlon kanssa, suuremmat vallat nyt vaan paatti aikoinaan vetaa valtion rajan kaupungin lapi.

Lahdettiin enon luota jo aamulla ku haluttiin olla ajoissa liikkeella. Sekin oli liian myohaan, ku vasta paikan paalla kuultiin etta Syyriasta paasee takasin vain kolmeen asti iltapaivalla.

Olin kuullu sellastakin juttua, etta jotain toista suomalaista oli raja-asemalla kuulusteltu monta tuntia, ja etta etenkaan sita, etta paikallisten kurdien luona kay ulkomaalaisia vieraita, ei katsota hyvalla.

Meille oltiin onneksi suurimmaksi osaksi ystavallisia kummallakin puolella rajaa.Pari tuntia siina vierahti toimistosta toiseen juostessa ja asiaa selvitellessa. Etua oli kylla siita, etta kaikki tarvittavat kielet oli hallussa. Suurin osa rajaviranomaisistakin oli kurdeja, ja millon ei niin Tajdin puhu turkkia tai ma arabiaa, ja koitin hymyilla kauniisti. Naisena olemisesta oli taas kerran sekin hyoty, etta paasi jonossa miesten ohi. Kyselihan ne meilta jotain, ja sanoin vaan etta ollaan menossa turisteiksi vaan, eika yovyta missaan vaan tullaan samana paivana takasin.

Kun sit -vastoin alkuperaisia odotuksia - paastiin kummatkin viisumit passeissa Syyrian puolelle, ystavani veli tuli autolla hakemaan meita niille, vaikkei meilla enaa ollutkaan ku pari tuntia aikaa ennen Turkkiin paluun maara-aikaa. Sekin meni miesten kanssa suurimmaksi osaksi, ku aiti ja siskot haaras keittiossa siihen asti et ne kattoi liinalle ihanat sapuskat miehille ja mulle, ja itelleen toiseen huoneeseen meidan jalkeen. Kylla me jotain ehittiin jutella ja kai ne oli tyytyvaisia etta sai edes jonkun tuulahduksen Suomesta, mista niiden omalla tyttarella ei ole ollut, eika vahaan aikaan tule olemaan mahdollisuutta kayda itse Syyriassa.

Asioita vaikeuttaa niittain monessa suhteessa se, etta monia monta kymmenta vuotta sitten Turkin puolelta Syyriaan paenneita kurdeja jalkelaisineen ei ole vielakaan tunnustettu taysvaltaisiksi Syyrian kansalaisiksi, jotka pystyis esim. hankkimaan passin matkustamista varten.

Muutaman kymmenen dollarin viisumi parin tunnin keikasta oli tietysti suhteessa tyyris, mutta niinkuin aina, musta oli kiva kayda katsomassa, mista mun ystava todella on kotoisin! Ens kerralla ehka sit syvallisempi tutustuminen, insha' Allah!

Ku palattiin takasin ni saatiin taas muutamiin kysymyksiin tekemisistamme Syyriassa vastailla, mutta ei onneksi sen kummempaa.

 

 

 

Mulla on tahan paljon juttua tulossa- vaikkei kukaan jaksais lukeakaan, ni aion kuitenkin kirjottaa edes itteni takia ennen ku unohdan kaiken.

Ja muuten, menin Facebookiinkin kun ainakin 4 teista sita toivoi..Hauska tsydeemi sinansa, sielta loytaa kaikenmaailman vanhoja tuttuja ja paasee vakoilemaan laheisempien ja kaukaisempien ihmisten elamaa;) Yllatyin ku se on noin suosittu et siel nayttaa olevan puol maailmaa..Omia kuulumisia kylla silti paivittelen enemman tanne ainaki niin kauan ku taalla Kairossa oon. Ja tankin jalkeen , isha-allah, saan toivottavasti edes siedettavassa maarin pidettya ystaviin yhteytta ihan naamatusten ja luuritusten!

Lahdin Kairosta kotiin joululomalle Eid El Kabirin alla, siihen aikaan kun joka kadulle alkaa ilmestya teurastuskatoksia Eidiksi tapettavia lampaita ja lehmia varten ja ihmiset ravaa taas vaatekaupoissa saadakseen uudet vaatteet juhlaan.

Ne joilla on varaa, ostaa kokonaisen teuraselaimen, ja ne joilla ei ole isoja rahoja tuosta vain,tyytyy ostamaan palan tai jaamaan muiden anteliaisuuden varaan.

Siistilla, supermarkettiin valmiiksi paloitellulla lihalla (josta ei nay etta se on pala joskus elanytta elainta jos ei sita tietaisi) ja itse teurastetulla ei sinansa ole mitaan eroa. Saaliksi vain kavi niitakin lampaita,jotka odotti vuoroaan roikkuvien lampaanruhojen ymparoimassa aitauksessa, sita yhta sarvipaata jonka turvan edessa kaveriaan nyljettiin, sita jota kiskottiin yhdesta jalasta teurastuspaikalle ja niita lukuisia kuorma-auton avolavalle koytettyja elaimia jotka joutuu korottelemaan seisaaltaan, koysien hiertaessa, saasteisessa Kairossa paikasta toiseen.

Mulle riitti yhden lampaannyljennan, yhden lehman sisalmysten kaapimisen ja muutaman verilammikon nakeminen ollakseni tyytyvainen siihen,etten naa Eidin paa-asiallista teurastusnaytelmaa (jota kuulemma erityisesti lapset tykkaa katsella),koska matkustin Suomeen jouluksi.

Egyptissakin alkoi olla aikamoisen kylma oisin, ja vahaikkunaisessa, pimeassa kampassani myos paivisin,ja kovin lampimin vaattein en tietysti ollut reissuun lahtenyt!

 

Oli siis senkin puolesta kiva tulla talvenraikkaaseen, mutta lumettomaan Suomeen,jossa vesi ja ilma on puhdasta ja hyvanmakuista, sisalla ihanan lampoista,kaikki niin tuttua ja turvallista, ulkona paljon juoppoja ( =( ),pikkusisko kasvanut mahdottomasti ja joka paikassa (paitsi Itiksen jouluruuhkassa) mukavan valjaa ja aika hiljaista.

Egyptissa ei ole mitaan erityista vikaa,mutta hirvittaa vain ajatus 4-5 kk uudesta erosta kaksivuotiaasta siskosta joka muuttuu joka paiva vahan isommaksi tytoksi.

En ole viime aikoina ehtinyt kovin paljon blogia paivittelemaan. Olisin halunnut kirjoittaa monista asioista, mutta en ehtinyt kun oli usein parempaa tekemista kuin tietsikan nayton tuijotus. En varmaan nyt joululomallakaan turhan usein tanne kirjoittele,mutta toivottavasti ehdin nahda mahdollisimman montaa taman lukijoistakin ihan livena! Koitan kuitenkin ladata tanne lisaa kuvia ja videoita. Ainiin ja tosiaan, esim. yli 50MB tanssi ym. videoita olen ladannut myos YouTubeen. Jos niita haluaa katsoa, voi etsia www.youtube.com sivulta hakusanalla Aynur2 (mun kayttajanimi).

Muutaman sanan voisin kuitenkin uteliaille kertoa matkani paasyysta, eli arabianopiskeluni edistymisesta.

En ole ollut varsinkaan kirjakielen kanssa huippuahkera ja valilla se on tuntunut pelkalta pakkopullalta, mutta viime kokeessa huomasin oppineeni paljon, ainakin ymmarran nyt paljon enemman kuin syyskuussa. Seka puhutusta, etta kirjoitetusta arabiasta on tullut jotenkin ymmarrettavamman ja tutumman tuntuinen kuin aikaisemmin, silloinkin kun en itse sanojen merkitysta ymmarra.

Puhekielessa sen sijaan olen paassyt hyvin arvosanoin Fajr-keskuksen kolmostason loppuun asti (tasoja siella on 4). Olen paa-asiassa kaynyt siella 3x2h viikossa.

Kun alussa pystyin jotenkuten asioimaan kaupassa ja sanomaan yksinkertaisia lauseita, pystyn nyt puhumaan ihmisten kanssa aika sujuvasti (tai vaikkei kaikki ihan nappiin menisikaan niin saan itseni ymmarretyksi) silloin, kun ne puhuu tarpeeksi rauhallisesti ja aihe on suht' arkipaivainen. Jos en ymmarra jotain sanaa, niin pystyn kuitenkin pyytamaan sille selitysta ja ehka ymmarran selityksen.

Leffoja ymmartaakseni niin hyvin, etta pysyisin tarpeeksi karrylla mun pitaa keskittya tosi paljon, jos ymmarran silloinkaan, ja laadukas aanite rauhallisesti ja tutusta aiheesta puhuvista nayttelijoista on tietysti helpompaa kuin nopea hopotys rahisevalla nauhalla.

Multa on muutaman kerran kysytty, olenko libanonilainen tai marokkolainen..sellaisissa tilanteissa tosin esim. kaupassa, kun olen sanonut vain pari simppelia asiaa enka ole ehtinyt kai niissa tekemaan suuria mokia..Kivaltahan se tuntuu jos joku oikeasti edes hetken verran luulee mua arabiksi ;)

Lentokentalle mut kuskannut taksikuski sanoi, etta kuulostan ihan yhelta egyptilaiselta naisnayttelijalta jossain leffassa, missa sen nayttelema roolihahmo oli puoliksi saksalainen ja puoliksi egyptilainen, ja sen piti siis puhua ulkomaalaisittain..

Egyptilaiset tosin on kohteliaita ja joskus liioittelevia, joten ei pida suoria johtopaatoksia tehda=)

Olen kuitenkin ihan tyytyvainen. Viela vuosi sitten arabian puhuminen tuntui kaukaiselta ja vaikeasti saavutettavalta haaveelta, mutta nyt se on todellisuutta!

Toki yliopisto-opiskelijana haaveilen siita, etta saavuttaisin puhekielessa mahdollisimman korkean tason (natiivin kuuloiseksi en varmaan ylla koskaan niin kauan kun en halua muuttaa sinne vuosiksi) ja kirjakielessa akateemisen ..mutta tuohon on viela kauheen pitka matka, ei auta haaveilla siita likaa, vaan pakertaa vain paivasta toiseen pikku hiljaa,ja sitten valilla katsoa taakseen muutaman kuukauden valein huomatakseen, etta jotain on sentaan tullut tehtya.

Hyvaa joulua, Eidia ja Uutta Vuotta teille kaikille! Kull sana w intu tayyibiin!